"Ilman voimaa ei ole mitään" – Kotkan Telinevoimistelijoiden harjoituksissa menee pitkään ennen kuin aletaan voimistella

KoTeVon tyttöjen kilparyhmän valmentaja Mikko Paavola painottaa voimaharjoittelua, koska "kaikki liike, kävelykin, perustuu voimaan".

Jukka Lehtoranta

KoTeVon Eevi Lehtinen teki puolapuilla vatsalihasliikkeitä valmentaja Mikko Paavolan valvonnassa.
KoTeVon Eevi Lehtinen teki puolapuilla vatsalihasliikkeitä valmentaja Mikko Paavolan valvonnassa.

Kotkan Telinevoimistelijoiden tyttöjen kilparyhmän harjoitukset ovat kestäneet jo puolitoista tuntia, eikä vielä ole voimisteltu yhtään. On tehty omatoiminen alkuhuolto, puolen tunnin mittainen alkulämmittely ja kolme erilaista voimaharjoitusta: keskivartalo ja asentovoima, perusvoima ja huoltovoima.

– Ilman voimaa ei ole mitään, valmentaja Mikko Paavola sanoo.

– Voimisteleminen ei parane liikkeitä tekemällä, jos ei ole voimaa. Kaikki liike perustuu voimaan – kävelykin perustuu voimaan.

Paavola on valmentanut KoTeVossa vuodesta 2017. Tyttöjen kilparyhmän kanssa hän on tehnyt töitä nyt puolentoista vuoden ajan. Paavolan valmennuksessa voima on kaiken perusta – mutta voimaa ei harjoitella voiman vuoksi.

– Jokaiseen harjoitukseen on syy, Paavola sanoo laskiesssaan sekunteja tyttöjen keskivartalotreenin aikana.

– Rytmi on harjoituksessakin tärkeä. Se valmistaa tietyn liikkeen tekorytmiin telineellä. Voimistelija oppii käyttämään kroppaa samalla rytmillä myös telineellä kuin tekee voimatreeniä, valmentaja selittää.

14-vuotias Juuli Kostian on KoTeVon kilparyhmän pisimmälle ehtinyt urheilija. Hän pitää Paavolan valmennusopeista.

– Kaikki on paljon helpompaa kun on hyvä voimataso. Sitäpaitsi tykkään tehdä paljon voimaa. Ei harjoituksissa ole koskaan sellaista, että voi vitsi taas pitää tehdä tätä, Kostian sanoo.

Jukka Lehtoranta

Juuli Kostian
Juuli Kostian

Kostian on ensimmäinen kotevolainen, joka saanut Voimisteluliiton timanttimerkin ja hyväksytty maajoukkuelinjalle. Elokuussa hän yrittää Kuortaneella mukaan liiton B-maajoukkueen tehoharjoitusryhmään.

– Viime kesänä ei vielä rahkeet riittäneet, mutta nyt tuntuu siltä, että riittää. Ylöspäin on menty kovaa vauhtia, Paavola sanoo.

– Ryhmään pääsemisestä tuli Juulille päätavoite sen jälkeen, kun koronavirus perui kevään kisakauden ja SM-kisat sen mukana.

Jukka Lehtoranta

Valmentaja Mikko Paavola venytti Juuli Kostiania voimaharjoittelun lomassa.
Valmentaja Mikko Paavola venytti Juuli Kostiania voimaharjoittelun lomassa.

Mikko Paavolalla ei ole omaa voimistelijataustaa. Hän pelasi juniorina koripalloa ja pääsi uransa huipulla hetkeksi Eero Saarisen valmentaman KTP-Basketin edustusjoukkueen harjoitusrinkiin. Voimisteluvalmentajaksi hän päätyi mm. crosstrainingin kautta.

– En usko, että oma tausta olisi ongelma. Tiedän miltä voimistelusuoritusten pitäisi näyttää ja uskon tietäväni miten siihen voidaan päästä, Paavola sanoo.

– Ei sitäpaitsi ole yhtä ja oikeaa tapaa opettaa. Tämä on minun tapani – ja luotan siihen.

Paavolan tapa on tuottanut hyviä tuloksia. Niinpä KoTeVon tytöt tekevät yksissä harjoituksissa parikymmentä erilaista voimaharjoitetta.

Opettelemme treenaamaan paremmin ennen kuin alamme treenaamaan enemmän. — Mikko Paavola

– Yritän aina perustella miksi me tehdään tätä ja tätä. Ei siksi että valmentaja sanoo niin vaan siksi, että sillä on tarkoitus. Miksi voimistelijan esimerkiksi pitää tehdä maastavetoja? Siksi että maastavedon ja taaksepän voltin lähtö on sama, Paavola selittää.

– Fysiikan lait ja biomekaniikka toimivat samoin kaikkialla. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

Jukka Lehtoranta

Jenna Huovinen teki alkuhuollossa olkapäitä huoltavia liikkeitä kuminauhoilla.
Jenna Huovinen teki alkuhuollossa olkapäitä huoltavia liikkeitä kuminauhoilla.

KoTeVon tytöt harjoittelevat paljon – nyt kesällä 16 tuntia viikossa viidelle päivälle jaettuna. Tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin treenisession kesto on 3,5 tuntia, maanantaisin ja keskiviikkoisin "vain" kolme. Ja kun koulut alkavat, tuntimäärät nousevat urheiluakatemiassa olevilla yli 20 tuntiin viikossa.

Miksi pitää treenata niin paljon?

– Tämä on laji, joka vaatii äärimmäistä voimaa, liikkuvuutta ja taitoa – ja sitten sitä arvostellaan esteettisyyden mukaan. Et voi vain lähteä tekemään ja olla välittämättä siitä miltä se näyttää, Paavola sanoo.

Maailmalla huippuvoimistelijat harjoittelevat yli 30 tuntia viikossa, mutta tuntimäärääkään ei Paavolan mielestä kannata nostaa vain nostamisen vuoksi.

– Suomessa kulttuuri on toisenlainen, ja se asettaa tietyt rajoitteet. Mutta on täälläkin niitä, jotka treenaavat 25–30 tuntia viikossa.

– Me yritämme ensin nostaa työmoraalia ja tuottavuutta nykyisten harjoitusmäärien puitteissa. Opettelemme treenaamaan paremmin ennen kuin alamme treenaamaan enemmän.

Jukka Lehtoranta

Tämä ei onnistu ilman voimaa: Fiona Renlund kiipesi haarataitossa köyttä pitkin kattoon KoTeVon kilparyhmän harjoituksissa.
Tämä ei onnistu ilman voimaa: Fiona Renlund kiipesi haarataitossa köyttä pitkin kattoon KoTeVon kilparyhmän harjoituksissa.

Urheilulajeja on laidasta laitaan, ja harjoittelu niissä on hyvin riippuvaista lajista. Paavola ei haluaisi tehdä vertailua voimistelijoiden ja muiden välillä, ja kysymys "ovatko nämä tytöt enemmän urheilijoita kuin esimerkiksi joukkuelajien harrastajat?" saa hänet mietteliääksi.

– Mitähän tähän sanoisi – ilman että joku loukkaantuu...

– Kaikki tavoitteellisesti harjoittelevat ovat hyviä urheilijoita, mutta varmasti telinevoimistelussa vaatimustaso ja fyysiset vaatimukset ovat isompia kuin joukkuelajeissa. Tässä kaikki ovat vastuussa omasta menestyksestään, Paavola muotoilee.

Usein kysymys on motivaatiosta. Paavola on vetänyt fyysisiä harjoituksia myös esimerkiksi jääkiekkojunioreille.

– He ovat hirveän paljon jäljessä suhtautumisessa siihen millaista fyysisen harjoittelun pitää olla.

Paavola myöntää, että "pojat on poikia" pätee jossain määrin voimistelussakin. Hän valmentaa KoTeVossa myös poikien neljän voimistelijan kilparyhmää.

– Pojilla ihan se viimeinen halu ei ehkä ole ihan samalla tasolla kuin tytöillä.

Tykkään tehdä paljon voimaa. Ei ole koskaan sellaista, että voi vitsi taas pitää tehdä tätä. — Juuli Kostian

– Halutaan paljon, mutta kun selviää mitä se vaatii...

KoTeVon pojista Valtteri Lecklin oli kaksi vuotta sitten SM-kisojen hypyssä kahdeksas.

Jukka Lehtoranta

Juuli Kostian (etummaisena) ja Annika Tammelin tekivät kaarikiikkuja.
Juuli Kostian (etummaisena) ja Annika Tammelin tekivät kaarikiikkuja.

Vaativinta on voimistelijan luottamuksen voittaminen

Viimein voimisteluharjoituksissa on edetty voimistelemaan. Valmentaja Paavola katselee tyttöjen harjoittelua puomilla ja alkaa ajatella ääneen:

– Kukahan on aikoinaan mahtanut keksiä, että otetaanpas tuosta kymmenen senttiä leveä palkki, nostetaan se yli metrin korkeuteen ja ruvetaan siinä voimistelemaan?

Puomi on naisten telinevoimistelun neljästä telineestä vaativimpia. Huiput tekevät sillä jo huimia volttisarjojakin.

– Siinä tulevat pelkokertoimet mukaan. Ehkä kaikkein vaativinta tässä valmentamisessa on se, että saat voitettua voimistelijijan luottamuksen. Että saat sen tekemään telineellä kaikkea mitä haluat. Ja luottamaan, että jos jotain käy, valmentaja ottaa kiinni, Paavola sanoo.

Paavolan mukaan luottamusta pitää kerätä.

– Kaikki oppivat eri tahtiin. Jotkut eivät pelkää mitään, toiset melkein kaikkea ja loput siltä väliltä.

– Pitää oppia tuntemaan valmennettavat. Että millä saat kunkin uskomaan, että tätä on harjoiteltu, pystyt kyllä tekemään tämän.

KoTeVossa voimistelijat tekevät kaikkia telineitä "lähtökohtaisesti mahdollisimman pitkään".

Permanto, puomi ja eritasonojapuut ovat tyttöjen harjoituksissa mukana jokaisella kerralla, mutta "nilkoille ja polville raaka" hyppy harvemmin.

– Mitä monipuolisempi olet, sitä parempi, Paavola sanoo.

Monista, etenkin miehistä, tuntuu kuitenkin tulevan jossain vaiheessa jonkin tai joidenkin telineiden spesialisteja. Sellainen on ollut mm. kotevolainen Markku Vahtila, yhdeksänkertainen renkaiden Suomen mestari.

– Joskus joku vain on niin hyvä jollain telineellä, että on viisasta erikoistua, Paavola sanoo.

– Tai sitten kun ikää tulee ja kroppa ei enää kestä kaikkea, voi ajatella, että "ok, mun ei kannata käyttää aikaa näihin nojapuihin, koska ne eivät kuitenkaan välttämättä ikinä tule tarpeeksi hyväksi".