Lihakset kipeytyvät hevostaitoja ja tarkkuutta kysyvässä ratsastusjousiammunnassa — ”Pari kertaa olen pudonnut, mutta ne ovat olleet muksahduksia”

Virolahdella käydään tänä viikonloppuna ratsastusjousiammunnan SM-kilpailut. Juniorien MM-kisoihin lähtevä kotkalainen Nuppu Siro innostui lajista, jossa ratsua vaihdetaan usein.

Linda Varoma

Nuppu Siro tähtäsi jousellaan korealaisen radan päätösvaiheessa, jossa 150 metrin matkalla on viisi taulua noin kymmenen metrin päässä ratsastajasta.
Nuppu Siro tähtäsi jousellaan korealaisen radan päätösvaiheessa, jossa 150 metrin matkalla on viisi taulua noin kymmenen metrin päässä ratsastajasta.

Nuppu Siro päästelee täyttä laukkaa Carmencita Hill’s -tammalla ja ampuu samalla nuolia etuviistoon, sivulle ja takaviistoon. Ratsastusjousiammunnassa ei voi hidastella, sillä radalla on par-aika, jonka ylittämisestä tulos kärsii.

Hurjan näköistä touhua voi tänä viikonloppuna seurata Harjun oppimiskeskuksen raviradalla, jossa käydään lajin SM-kilpailut.

Perjantaina ammuttiin ja ratsastettiin korealainen rata, jossa ammutaan ensin 90 metrin laukkamatkalla kahteen tauluun, sitten 120 metrin matkalla kolmeen tauluun ja lopuksi 150 metrin matkalla viiteen tauluun. Yhteispisteisiin vaikuttavat sekä aika että nuolten osumatarkkuus.

— Meni vähän oman tasoni alle. Olen ollut flunssassa, ja ammunta oli vähän heiveröistä. Ei ollut parasta sihtiä, viidenneksi sijoittunut Siro kommentoi.

Kolme vuotta lajia harrastanut kotkalainen Siro, 16, voitti Suomen mestaruuden kaksi vuotta sitten vain 14-vuotiaana.

Pitää löytää tauluntappomeininki

Virolahdella mukana on 24 kilpailijaa. Lauantaina ammutaan unkarilainen rata, jossa 90-metrisen laukkasuoran puolivälissä on kolmen taulun keskustorni, johon saa ampua niin paljon kuin ehtii.

Sunnuntaina SM-kisan päättää puolalainen rata. Se on noin 600 metriä pitkä ja kiemurteleva rata, jossa on erilaisia ammuttavia kohteita. Kolmen radan yhteistulos ratkaisee Suomen mestaruuden.

— Pitää olla hyvä joka radalla. Minulle korealainen tuntuu kodilta, muut ovat kivoja haasteita, Siro sanoo.

— Jäi paljon parannettavaa. Pitää löytää hyvä energia ja sellainen tauluntappomeininki, mikä löytyi nyt parissa viimeisessä ammunnassa, hän ennakoi viikonloppua.

Valmentaja vei Suomen ennätyksen

Vaikka Siro ei ollut täysin tyytyväinen perjantain suoritukseensa, oli hän kuitenkin kilpailun paras juniori. Hyvä oli ollakin, sillä tulevalla viikolla hän lähtee juniorien maailmanmestaruuskilpailuihin.

Toukokuussa hän oli mukana Suomen kolmehenkisessä maajoukkueessa, joka ylsi pronssille Euroopan GP-sarjan osakilpailussa Unkarissa. Siellä hän teki korealaisella radalla Suomen ennätyksen.

— Ihana valmentajani Anna Minkkinen vei sen nyt (perjantaina) minulta, olen iloinen hänen puolestaan, Siro kertoo.

— Minulla ei enää junnujen MM-kisojen jälkeen ole muita kilpailuita. Aloitin vasta lukion, eivätkö aikataulut oikein sovi, muuten olisin kisannut syksyllä enemmänkin.

Yksi hevonen oppii vartissa, toinen vuosien päästä

Sirosta tuli ratsastusjousiampuja, kun hänen äitinsä Marjut Siro aloitti harrastuksen. Pienestä asti ratsastanut tytär lähti mukaan harjoituksiin ja innostui heti.

Lajin henkeen kuuluu Siron mukaan se, että hevosta vaihdellaan. Esimerkiksi SM-ratsu Carmencita Hill’s eli Karkki löytyi puolivahingossa Harjusta.

— Ratsujen vaihtaminen tuo omat haasteensa. Hevostaitojen pitää olla hyvät.

— Olen käynyt Harjussa kouluttamassa hevosia tähän lajiin, ja Karkin kanssa löytyi tosi hyvä yhteys. Ulkopuolelta ei voi nähdä, miten hyvin hevonen tähän sopii. Jonkun kouluttamiseen menee 15 minuuttia ja toisen kouluttamiseen kolme vuotta, Siro sanoo.

Kun ratsastetaan ilman käsiä, pitää ratsun olla luotettava. Siroa ei touhu pelota, vaikka katsojaa täydessä laukassa olevan hevosen selässä kääntyily saattaa vähän hirvittääkin.

— Ei minua ikinä pelota, paitsi jos on ihan hullu hevonen.

— Useammin olen pudonnut selästä esteratsastuksessa. Pari kertaa olen tässäkin lajissa pudonnut, mutta ne ovat olleet muksahduksia, ei mitään sen ihmeempiä. Turvallisuus on tärkeintä, nuoli ei saa ikinä osoittaa hevoseen tai muihin ihmisiin, Siro kertoo.

Ase pitää opetella maassa

Vaikka perinteinen jousiammunta on kovin erilaista, harjoittelee Siro paljon ammuntaa myös ilman hevosta.

— Tekniikka on samanlainen kuin olympiajousella ampuessa. Jos tehdään muutoksia, ne pitää ensin oppia hyvin maassa ennen kuin mennään hevosen selkään. Kun aseita on mukana, turvallisuus on ykkösasia.

Laji on haastava myös lihaksistolle.

— Hevosen ohjaaminen ja tasapaino vaativat paljon keskivartalon ja jalkojen lihaksilta, ja jousen käytössä tarvitaan ylävartalon lihaksia. Vaikka olen salilla käyvä ihminen ja muutenkin urheilullinen, ovat lihakset kisan jälkeen usein kipeät, Siro kertoo.

Nuori laji Suomessa

Laji on Suomessa vasta nuori. Kouvolalainen Marko Suhonen toi lajin maahan ja perusti lajiliiton vuonna 2010. SM-kisoja ammutaan viidettä kertaa.

Siro ja hänen äitinsä eivät kuitenkaan ole ainoat täkäläiset ratsastusjousiampujat. Siro mainitsee muista eteläkymenlaaksolaisista kilpailijoista SM-kisoissakin mukana olevat Fanni Snellmanin ja Niina Hovin.

— On täällä hiljaista verrattuna pääkaupunkiseutuun, mutta yksin ei tarvitse harrastaa. Ja koko ajan tulee uusia oppilaita, Siro kertoo.

Ratsastusjousiammunnan SM-kilpailut Harjun oppimiskeskuksessa lauantaina ja sunnuntaina kello 10—16.30 (lounastauko 13—14.30).