Loukkaantuminen ohjasi voimistelija Heli Takon uudelle uralle – "Siinä vaiheessa oli sellainen hetki tyhjän päällä"

Urheilu-ura kilpavoimistelun parissa päättyi, mutta intohimo jatkui pukusuunnittelijana, fyysikkona ja tanssijana.

Sofia Kasari

Tässä elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Kysyn itseltäni usein, mitä haluan kaikista eniten tällä hetkellä, Heli Takko sanoo.
Tässä elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Kysyn itseltäni usein, mitä haluan kaikista eniten tällä hetkellä, Heli Takko sanoo.

Tämä on liian helppoa, olisiko mitään haastavampaa? seitsemänvuotias Heli Takko kysyi vanhemmiltaan koulusta kotiin päästyään. Hän oli päässyt kokeilemaan taitojaan temppuradalla järvenpääläisen Mankalan alakoulun iltapäiväkerhossa.

Niinpä Heli Takon vanhemmat ilmoittivat hänet Järvenpään Voimistelijoihin. Sieltä Takon ura jatkui Hyvinkään, Järvenpään ja Mäntsälän seurayhteistyön pilottiprojektiin, jossa hän lopulta kipusi junioreiden edustusjoukkueeseen ja aina naisten sarjaan asti edustamaan Suomea kansainvälisissä kisoissa.

Loukkaantuminen kova pala

Kahdeksantoistavuotiaana Heli Takko loukkasi polvensa ja joutui leikkaukseen. Kilpavoimistelu-ura SM-tasolla loppui hänen osaltaan siihen.

– Se oli tosi kova pala siinä vaiheessa, koska en ollut vielä henkisesti valmis lopettamaan, Takko sanoo.

Voimistelusta oli ehtinyt muodostua Takolle vahva identiteetti. Siksi loukkaantuminen johti henkilökohtaiseen kriisiin. Piti miettiä uudestaan, kuka on ja mitä haluaa elämältä.

– Siinä vaiheessa oli sellainen hetki tyhjän päällä, Takko sanoo.

– Kun yhtäkkiä onkin paljon enemmän vapaa-aikaa, miten käytät sen? Tosi monelle voimistelijalle, jotka lopettavat, käy niin, ettei heillä ole oikein mitään tapaa käyttää sitä aikaa tehokkaasti, hän jatkaa.

"En osannut vaatia valmentajana"

Onnettomuuden jälkeen Takko valmensi pari vuotta HJM:n piireissä 6–10-vuotiaita voimistelijanalkuja. Takko ei kuitenkaan kokenut valmentamista omaksi jutukseen.

– Olin vaan kaveri niille lapsille, enkä pystynyt vaatimaan heiltä niin kovasti kuin olisi pitänyt, jotta he pääsisivät huipputasolle, hän sanoo.

Takko halusi mieluummin tehdä itse.

– Moni antaa takaisin sillä, että valmentaa ja tuomaroi. Minulla oli vähän erilainen tapa, Takko sanoo.

Vaikka yksi matto vedettiin jalkojen alta pois, Takko putosi pehmeälle alustalle. Hän pystyi keskittymään muihin asioihin, joissa hän oli hyvä – fysiikkaan ja taiteeseen. Hän sai molemmista itselleen myöhemmin ammatin.

Taiteellinen silmä tiedettiin

Kisakausi 2016 oli alkamaisillaan, mutta joukkueen senvuotisten voimistelupukujen tyylistä ei ollut vielä tarkkaa tietoa. Valmentaja ja joukkuekaverit tiesivät, että Takolla on taiteellista silmää ja piirustustaitoa.

– Sanoin, että minulla olisi tosi hyvä idea, Takko kertoo.

Niinpä Takkoa pyydettiin piirtämään oma ehdotuksensa kisapuvusta. Se sai hyvän vastaanoton.

– Siitä se alun perin lähti, hän sanoo.

Takko tiesi, että hänen voimistelijatutullaan Eveliina Mikkosella oli Järvenpäässä urheiluvaatteita painattava perheyritys. Tuolloin kauppatieteitä opiskellut Mikkonen perusti voimistelupukuja printtaavan yrityksen, johon Takko pääsi suunnittelijaksi omalla toiminimellään. Siitä alkoi menestyksekäs symbioosi.

"Pääni kestää teoreettista fysiikkaa"

Tänä päivänä Helsingin yliopistossa teoreettista fysiikkaa opiskeleva Takko, 21, puhuu Albert Einsteinin aivoituksista hellittelevällä lempinimellä. Hän sai keväällä 2019 luonnontieteiden kandidaatin paperit käteen vuoden etuajassa. Nyt työn alla on maisterivaiheen gradu, joka valmistuu syksyllä.

Takko työskentelee tutkimusryhmänsä kanssa holografisen dualiteetin parissa. Tutkimusryhmä ratkaisee kvanttikenttäteorian piiriin kuuluvia laskuja yleisen suhteellisuusteorian avaruuksien rajapinnalla.

– Urheilusta käteen on ihan varmasti jäänyt se, että tiedän pääni kestävän teoreettista fysiikkaa, koska pidän kropastani huolta ja kaiken tasapainossa. En istu 24/7 koneen ääressä, vaan pitää urheilla välissä. Siitä on jäänyt liikkuva elämäntapa, joka pitää myös huolta aivostani, Takko sanoo.

Heli Takko tietää poikkeavansa laboratorioon linnoittautuneen fysiikantutkijan stereotypiasta. Heitäkin hän on toisinaan tavannut tutkimuspiireissä.

– Naureskelen aina, että on niin monta fiksua fyysikkoa, mutta he eivät ole välttämättä tajunneet, että jos kropasta pitää huolta, pää toimii paremmin, hän sanoo.

Kilpatanssia ja väitöskirjasuunnitelmia

Monen mutkan ja identiteettimyllerryksen jälkeen Heli Takon elämä on uusilla urilla. Kilpavoimistelukin on vaihtunut vaivihkaa paritanssiin.

– Syy, miksi olen aina pitänyt voimistelusta niin paljon, on se, että minulla on rytmi veressä. Kun voimistelee musiikin kanssa, saa ilmaistua itseään keholla. Tanssi ei ole hirveän kaukana tästä, se vaan on helpompi nivelilleni, Takko sanoo.

Myös sillä oli vaikutusta Takon uuteen lajivalintaan, että hänen vanhempansa ovat tanssineet kilpatanssia. Siirtymä tuntui hänestä luonnolliselta.

– Olen aina seurannut heitä. Kun tuntee oman kropan ja osaa sulavan liiketavan ja kehonkielen voimistelusta, niin se, että opettelet siihen tanssiaskeleet päälle, on aika pieni lisä, Takko sanoo.

– Tanssissa sain pitää sen kaikista nautinnollisimman osan voimistelusta, hän lisää.

Nyt Heli Takon silmissä kiiltävät uudet tavoitteet:

– Tanssi alkoi kivana harrastuksena, mutta olemme alkaneet tanssiparin kanssa miettimään, että kyllä tästä voisi mennä kisaamaankin, Takko naurahtaa.

Takko valmistuu maisteriksi keväällä 2021. Sen jälkeen hän haluaa tehdä väitöskirjan joko Helsingissä tai Kaliforniassa.

– Tiedostan kuitenkin, että itseisarvo ei ole tavoitteiden saavuttaminen vaan se, että teen sitä mistä tykkään, Takko sanoo.

Hän kertoo nauttivansa fysiikan tutkimuksesta ja voimistelupukujen suunnittelusta niin paljon, että tekisi niitä ilmaiseksikin.

– Nyt vaan saan siitä rahaa, hän sanoo.

Suunnittelubisneksestä kymppitonni vuodessa

Joulukuussa tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Heli Takko alkoi suunnitella voimistelupukuja yritystoimintana. Hän on päässyt lyhyessä ajassa vaikuttamaan siihenkin, mikä voimistelun kisatyylissä on muodikasta.

– Esimerkiksi teepaitahihat tulivat meiltä. Olin vain laiska suunnittelemaan hihojen päitä.

Nykyään sivubisnes tuottaa Takolle kymppitonnin vuodessa, ja yhden puvun designin suunnittelemiseen menee enää kolmisen tuntia.

– Suurin osa niistä puvuista, joita Suomen kisoissa näkee, on ollut koneeni näytöllä jossain vaiheessa, Takko sanoo.

– Siitä tulee sydäntälämmittävä fiilis.

Heli Takko kokee pysyvänsä yhteydessä rakkaaseen lajiinsa ja vanhoihin valmentajiinsa pukujensa kautta.

– Pukujen teko on sivubisnes, joka on ja pysyy, hän vakuuttaa.

Heli Takko

s. 23.7.1998. Kotoisin Järvenpäästä.

Aloitti voimistelun Järvenpään Voimistelijoissa seitsemänvuotiaana ja eteni HJM:n naisten edustusjoukkueeseen asti.

Kilpaillut SM-tasolla ja kansainvälisesti mm. nuorten Challenge Cupissa.

Aloitti opiskelemaan teoreettista fysiikkaa Helsingin yliopistossa syksyllä 2017. Taskussa kandidaatin paperit vuodelta 2019. Valmistuu maisteriksi vuonna 2021 ja aikoo väitellä fysiikan tohtoriksi.

Alkoi opintojen alussa käydä yliopiston osakuntien järjestämillä lavatanssikursseilla, joilla harjoitellaan vakioita, lattareita ja swing-tansseja, sekä Helsinki Salsa Academyn parisalsakursseilla.

On suunnitellut toiminimellä voimistelupukuja Eveliina Mikkonen Design -printtipukuyrityksessä vuodesta 2016.

Työskennellyt mm. Caltechin ja NASA:n laboratorion yhteisprojektissa ja Meilahden biolääketieteen tutkimusryhmän koodauskonsulttina. Liittyi keväällä 2020 Helsingin fysiikan tutkimuslaitoksen tutkimusryhmään ja julkaisee työstään syksyllä gradun ja tieteellisen artikkelin.

Motto: Hard work beats lazy talent.

Uusimmat uutiset