Uutisen takaa: Kotikentällä on helpompi voittaa — paitsi Peli-Karhuilla päinvastoin

Tuomareiden päätökset, vieras ympäristö, matkan rasitus ja hormonitasotkin ovat urheilijoiden vastustajina vieraskentillä.

Mika Strandén

PeKa pelaa tällä kaudella toisin kuin palloilujoukkueet keskimäärin: voittaa vieraissa useammin kuin kotikentällä. Kuva on viime kevään viidennestä loppuottelusta Lappeenrannasta.
PeKa pelaa tällä kaudella toisin kuin palloilujoukkueet keskimäärin: voittaa vieraissa useammin kuin kotikentällä. Kuva on viime kevään viidennestä loppuottelusta Lappeenrannasta.

Peli-Karhujen naisten koripallojoukkue sotkee tällä kaudella urheilun tilastonikkareiden mielenmaisemaa. PeKa on voittanut Korisliigassa 83,3 prosenttia vierasotteluistaan (10/12), mutta kotiotteluissa voittoprosentti on vain 53,8 (7/13).

— Se on hyvä kysymys, jota olemme miettineet. Valitettavasti vastauksia ei hirveästi ole, PeKan Linda Lehtoranta vastasi viikonloppuna epäsuhdan ihmettelijöille.

Kotiesitysten paras tukija on yleisö, joka buustaa pelaajia mekkalallaan.

Kotkalaiset sijoittunevat runkosarjassa toiseksi, vaikka ovat hävinneet kotikentällä jo kuusi ottelua. Huonommalla kotivoittoprosentilla (50%) kärkikolmikkoon on sarjan historiassa yltänyt vain Forssan Alku kaudella 1990—91.

Eikä PeKakaan yltäisi, ellei olisi ollut vieraskentillä erinomaisen hyvä.

Yleensä kotietu on iso etu

PeKan kuluva kausi on tilastollisesti jättimäinen poikkeus normaalista, sillä kotikenttä on palloilulajeissa kaikkialla maailmassa iso etu.

Mutta miksi?

Chicagon yliopiston käyttäytymistaloustieteen tutkija Tobias Moskowitz ja Sports Illustratedin toimittaja Jon Wertheim ovat kirjassaan Scorecasting listanneet kotivoittojen todennäköisyyden (miesten) ammattilaissarjoissa.

Kotijoukkue voittaa otteluista:

— 63 prosenttia koripallon NBA:ssa

— 59 prosenttia jääkiekon NHL:ssä

— 58 prosenttia amerikkalaisessa jalkapallossa

— 54 prosenttia baseballissa

Jalkapallon Englannin valioliigassa vuosina 1992—2017 kotijoukkue voitti 46,2 prosenttia kaikista otteluista. Tasapeliin päättyi 27,5 prosenttia ja vierasvoittoon 26,3 prosenttia otteluista. Kotijoukkueet tekivät keskimäärin 1,53 maalia, vierailijat 1,12.

Testosteroni auttaa, kortisoli kipsaa

Kotiesitysten paras tukija on yleisö, joka buustaa pelaajia mekkalallaan. Brittitutkijoiden mukaan jalkapalloilijoiden testosteronitasot ovat selvästi korkeammat kotipelissä kuin vierasottelussa. Tulkinta on se, että ihmisen luontainen taipumus on puolustaa kotimaaperää.

Pelaajilla oli ennen kotipeliä 40 prosenttia enemmän mieshormonia veressään. Paikalliskamppailu nosti pitoisuutta jopa 67 prosenttia. Hormonit ryöpsähtelevät tutkijoiden mukaan varsinkin maalivahdeilla.

Toisaalta myös stressihormoni kortisolin taso oli mittauksissa korkeampi kotikentällä kuin vieraissa. Esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuden on omissa kotikisoissaan 2000-luvulla voittanut vain Ruotsi — ja sekin Suomen kanssa jaetuissa kisoissa vuonna 2013. Edellinen kotiareenalla juhlija oli Neuvostoliitto Moskovassa 1986.

Kipsin uhka on suurin taitolajeissa, joukkueiden lisäksi myös teknisissä yksilölajeissa kuten aitajuoksussa, kun urheilija paineen alla alkaa ajatella liikaa tekemistään ja runttaa väkisin, eikä vain täräytä menemään alitajuisesti.

Tuomarit vetävät kotiinpäin

Suuri vaikutus yleisön paineella arvioidaan olevan myös erotuomareihin, joiden päätökset kallistuvat usein tiedostamatta kotijoukkueen suuntaan. Brittitutkijoiden mukaan jalkapallossa kotijoukkueelle vihelletään jopa 15 prosenttia vähemmän virheitä kuin vieraille.

Espanjan La Ligassa on havaittu, että tuomarit antavat enemmän lisäaikaa, jos kotijoukkue on tiukassa pelissä häviöllä. Jos vieraat johtivat, lisäaika oli keskimäärin neljä minuuttia, mutta kotijoukkueen johtaessa lopussa, lisäaikaa annettiin keskimäärin kaksi minuutta. Jos maaliero oli selvä, eroa lisäajassa ei ollut.

Kiekkosivusto Jatkoaika laski viime keväänä tilastoista, että jääkiekkoliigassa vierasjoukkueet saavat 16 prosenttia enemmän jäähyjä kotijoukkueisiin verrattuna. NHL:n tilastoista on aiemmin laskettu, että kotijoukkue saa jopa 25 prosenttia vähemmän jäähyjä kuin vierailija ja ylivoiman onnistumisiin suhteutettuna se tekee keskimäärin 0,25 maalia ottelua kohti.

Tuttu ympäristö auttaa, nippu vieraspelejä rasittaa

Tuttu ympäristö saa Tilburgin yliopiston tutkijan Niels van de Venin mukaan pelaajat yleensä itsevarmemmiksi ja jännittämään vähemmän. Tunne on tuttu kenelle tahansa vaikkapa omasta ja vieraasta työympäristöstä. Italian liigan otteluissa, jotka pelattiin rangaistuksena tyhjän katsomon edessä, van de Ven oli havainnut, että pelit menivät silloinkin paremmin kotistadionilla kuin vieraissa.

Kahden joukkueen jaetulla kotistadionilla, esimerkiksi Roomassa tai Milanossa, eroa ei ollut, vaikka kotijoukkueeksi nimetyllä oli enemmän kannattajia katsomossa.

Yksi rasittava tekijä on matkustaminen, mutta sillä esitysten ontumista ei aina voi selittää. Kotietu toimii myös silloin, kun vastassa on läheltä tuleva joukkue.

Moskowitzin ja Wertheimin mukaan vierasjoukkueet eivät häviä todennäköisemmin, jos ne matkustavat pitempään. Sen sijaan esimerkiksi Amerikassa koripallon vieraskiertueen ottelut saattavat olla nipussa peräkkäisinä päivinä, jolloin fyysinen rasitus vaikuttaa. Sama on nähty usein myös jääkiekon SM-liigassa, kun toinen joukkue pelaa kahtena perättäisenä päivänä.

Näin Suomessa

Kotivoiton prosentteja Suomessa viiden edellisen pelikauden aikana (runkosarja):

Miesten Korisliiga 61,8% (658/1064)

Naisten Korisliiga 54,4% (338/621)

Jääkiekon Liiga 55,4% (1109/2003)

Jalkapallon Veikkausliiga 43,9% (435/990) (tasapelejä 27,8%, vierasvoittoja 28,3%)

Miesten Superpesis 55,6% (558/1004)

Kirjoittaja on urheilutoimittaja Kaakon Viestinnässä.

Jutussa on käytetty lähteenä tekstissä kerrottujen tutkimusten lisäksi Tiede-lehteä.