Thainyrkkeilyn Suomen mestari Inka Walin, 16, löysi lajin liikunnanopettajan vinkistä — ”Inkan ottelijanimeksi sopisi Terrieri”

Antti Kaarto

Inka Walin harjoitteli torstaina Karhuvuoren urheilutalossa.
Inka Walin harjoitteli torstaina Karhuvuoren urheilutalossa.

Vuonna 2011 perustettu Kotka Thaiboxing Club on saanut seurahistoriansa ensimmäisen thainyrkkeilyn Suomen mestarinsa. Inka Walin, 16, voitti viime viikonloppuna 16—17-vuotiaiden tyttöjen alle 57 kilon sarjan SM-kultaa.

Walin on harrastanut lajia kaksi vuotta. Valmentaja Olli Ruuskanen kehuu nuoren naisen omistautumista.

— Kehitys on ollut kovaa. Hän on innokas, raahautuu salille mukisematta joka kerta. Hänellä on kykyjä, ja on saanut koko ajan lisää itseluottamusta. Ja luonnetta on, kuten pitääkin. Inkan ottelijanimeksi sopisi Terrieri, Ruuskanen naurahtaa.

Ottelulupa vettä juomalla

SM-kisoissa 53-kiloiselle Walinille ei riittänyt vastustajaa omaan painoluokkaan. Hänen oli juotava litra vettä yltääkseen 57-kiloisten sarjan minimipainoon.

— Inka on aika pienikokoinen, mutta ei se näytä haittaavan. Kun tekniikka on kohdallaan, ei kokoerolla ole niin väliä. Hän on oikea taskuraketti, Ruuskanen kuvailee.

Kotka TBC:n pidemmälle edistyneistä thainyrkkeilyharrastajista vain kaksi on naisia. Tilanne saattaa kuitenkin olla muuttumassa.

— Syksyllä alkaneesta 30 hengen alkeiskurssista noin puolet on juniori-ikäisiä. Heistä tyttöjä on enemmän kuin poikia. Inkakin saa tulevaisuudessa uusia sparrivastuksia, Ruuskanen sanoo.

Usein Walin sparraa valmentajansa kanssa.

Olen aina ollut aika räväkkä. - Inka Walin

Katsojasta ottelijaksi

Walin löysi thainyrkkeilyn eli muay thain aika lailla sattumalta. Reilut kaksi vuotta sitten Kotkassa järjestettiin yleisölle avoimet salikisat.

— Liikunnanopettaja vinkkasi, että mene katsomaan. Menin, ja laji näytti heti siltä, että se voisi olla minun juttuni. Olen aina ollut aika räväkkä, Walin kertoo.

Pari kuukautta kisojen jälkeen Walin siirtyi katsojasta harrastajaksi. Nyt takana on SM-kisojen lisäksi kolmet salikisat. Tappioita on tullut vain yksi, sekin kolmekymppiselle aikuisten SM-hopeamitalistille.

Ilman mitään kamppailu-urheilutaustaa thainyrkkeilyn aloittanut Walin ei miellä itseään enää pelkäksi harrastajaksi.

— Pidän itseäni kilpaurheilijana, ainakin nyt (SM-kullan jälkeen), Walin sanoo.

Lajiharjoituksia Walin tekee kolmasti viikossa. Sen päälle hän tekee 2—3 kertaa viikossa kestävyys- tai lihaskuntoharjoituksia.

Täyskontaktilaji

Walinia kiehtoo thainyrkkeilyssä sen monipuolisuus. Täyskontaktilajissa saa potkujen ja lyöntien lisäksi käyttää polvia, kyynärpäitä ja pystypainia.

— Koko ajan oppii jotain. Tekniikoita tulee joka nurkan takaa. Minulla on pakkomielle kehittää niitä, Walin sanoo.

Se on hyvä pakkomielle. Lajissa seitsemän vuotta mukana ollut Ruuskanen, SM-hopeamitalisti, oppii hänkin koko ajan uutta.

— Pelkän vartalopotkun suorittamiseen täysin oikein voi mennä vuosia. Sitten on vastatekniikoita, torjuntoja, kyynärpäät, polvet, pystypaini... Vieläkin tulee koko ajan ahaa-elämyksiä, Ruuskanen  kertoo.

"Näytin, että pystyn ja jaksan"

Walin ei vielä tiedä, koska ottelee seuraavaksi. Palataan siis edelliseen matsiin.

SM-finaalissa Nummela Thaiboxing Clubin Vilma Komulainen kaatui tuomariäänin 3—0. Taktiikkana oli rikkoa teknisen vastustajan otteleminen kovilla iskuilla ja hankkia pisteitä potkuilla. Se toimi.

— Oli vähän alkujännitystä. Kolmannessa (viimeisessä) erässä näytin, että pystyn ja jaksan, Walin sanoo.