Suurriistavirka-avun väellä on kaksi toivetta autoilijoille – Soita apua jo kolaripaikalta ja höllennä kaasujalkaa, kun näet keltaliivistä väkeä tehtävissään

Yli 14 vuotta suurriistavirka-aputehtävissä mukana ollut haminalainen Juha Toikka tekee parhaansa saadakseen loukkaantuneen eläimen kärsimykset päättymään.

Raimo Eerola

Vuonna 2016 Haminan Neuvottomossa liikkui karhu. Silloinkin suurriistavirka-apu oli paikalla. Arkistokuva.
Vuonna 2016 Haminan Neuvottomossa liikkui karhu. Silloinkin suurriistavirka-apu oli paikalla. Arkistokuva.

SRVA eli suurriistavirka-apu on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa. Tavallisimpia SRVA-tehtäviä ovat kolareissa loukkaantuneiden hirvieläinten, suurpetojen ja villisikojen jäljestäminen sekä suurpetojen karkotukset. Tätä tehdään taajaan asutulla alueella ja sen lisäksi myös mehiläistarhoilta ja marjaviljelmiltä.

Toiminta perustuu poliisin ja riistanhoitoyhdistysten välisiin sopimuksiin sekä riistahallintolakiin.

— Suurpetojen ja villisikojen osalta nämä tilanteet ovat aina poliisijohtoisia, kertoo Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Juha Toikka.

Hälytysjärjestelmä käynnistyy poliisin antamalla virka-apupyynnöllä. Mukana olevat metsästäjät, koiranohjaajat ja metsästysseurat toimivat vapaaehtoispohjalta.

Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistyksessä on kolme SRVA-toimijaa, jotka johtavat tehtäviä silloin, kun kyseessä eivät ole suurpedot tai villisiat.

Yhteistyö viranomaisten kanssa on sujuvaa

Haminalainen Toikka on ollut yli 14 vuotta mukana suurriistavirka-aputehtävissä Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistyksen alueella. Hänen mukaansa viranomaisyhteistyö toimii loistavasti.

— Nykyään mukana ovat hälytyspuhelimet, joilla puhelu ohjautuu automaattisesti Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistyksessä on kolmelle SRVA-toimijalle, kertoo Toikka.

Hänen mukaansa puheluihin vastaamisen vasteaika on samaa luokkaa kuin hätäkeskuspuheluilla.

— Puhutaan muutamista kymmenistä sekunneista, sanoo Toikka.

Paikalliset SRVA-toimijat katsovat tehtäväkohtaisesti sopivat vapaaehtoiset, koirat ja muut tarvittavat asiat tehtävän suorittamiseen.

Metsästäjäliitto

Kun näkee tien varrella ihmisen suurriistavirka-avun liivi yllään, on syytä höllentää kaasujalkaa.
Kun näkee tien varrella ihmisen suurriistavirka-avun liivi yllään, on syytä höllentää kaasujalkaa.

Aina valmiina tehtäviin

Toikalla on aina varusteet valmiina, jos SRVA-tehtävä tulee. Perusvarustukseen kuuluu kolmisen lamppua, sopiva ase, jossa on myös valo, pari–kolme koiraa ja koirille kaikki tarvittavat varusteet. Niitä riittää, sillä koirat käyttävät tehtävissä GPS-pantoja ja turvaliivejä.

Koiran työskentelyaika vaihtelee tunnista tai parista tunnista aina vuorokauteen asti. Lisäksi tarvitaan jäljestyshihnat, tarvittavat yhteydenpitovälineet ja ensiapuvälineistöä. Myös eväät itselle ja koiralle ovat tärkeät.

— Vuorokausi pärjätään ainakin. Sieltä ei voi lähteä kesken pois.

Myös eränkäyntiin liittyvät varustukset, kuten vaatetus, vaihtovaatteet ja kompassi, ovat tärkeät.

Toikka korostaa sitä, että tehtävistä kertyneen kokemuksen myötä paikalle nykyään ilman olettamuksia.

— Mitä enemmän sitä tekee, sitä nöyrempänä sinne menee. Pitää tehdä parhaansa, katsoa tilanteet ja yrittää saada eläimen kärsimykset lopetettua.

Hän kiittelee hyvää yhteistyötä niin muiden tehtäviin osallistuvien eränkävijöiden kuin poliisinkin osalta.

Mitä enemmän sitä tekee, sitä nöyrempänä sinne menee. — Juha Toikka

Metsästäjäliitto

Suurriistavirka-avun henkilöiden perusvarustukseen kuuluu muun muassa ase ja paljon varusteita myös koiralle.
Suurriistavirka-avun henkilöiden perusvarustukseen kuuluu muun muassa ase ja paljon varusteita myös koiralle.

Kannattaa soittaa jo kolaripaikalta

Käytännön hankaluutta SRVA-toiminnassa aiheuttaa välillä kolaripaikan löytäminen.

— Ihmiset yhä edelleen sanovat, että paikka on kaksi kilometriä Haminasta Vaalimaalle päin, mutta se voi olla kaksikymmentä. Onhan se vaikeaa pimeällä sanoa, kertoo Toikka.

Paikantaminen helpottuu, jos ilmoittaja soittaa suoraan 112 Suomi -sovelluksen kautta.

— Silloin hälytyskeskus pystyy antamaan meille suoraan koordinaatit ja paikka löytyy metrilleen. Homma saadaan käyntiin ja lopetettua eläimen kärsimykset nopeammin.

Hellitä kaasujalkaa

Paljon aikaa tienposkessa viettäneellä Toikalla on toinenkin pyyntö autoilijoille.

— Yhä edelleen toivoisin autoilijoilta pikkuisen höllempää kaasujalkaa ja vaikka siirtämistä jarrun puolelle, kun näkee, että tiellä seisoo keltaliivisiä ihmisiä aseiden ja koirien kanssa.

Tällaisissa tapauksissa on Toikan mukaan aina tilanne päällä. Paikalla voi olla loukkaantunut eläin, joka saattaa liikkua arvaamattomasti. Koiratkaan eivät seuraa liikennettä.

— Koiria on mennyt ja valitettavasti menee joka vuosi näissä. Tämä johtuu yleensä aina toisista autoilijoista.

Jos keltaliiviset henkilöt viittovat pysähtymään tai varomaan, he eivät Toikan mukaan huitele turhaan. Toikalla on monia kokemuksia pimeiltä teiltä siitä, että autoilijat painavat lisää kaasua välittämättä pysähtymismerkeistä.

— Käsittämättömän harva ihminen höllentää. Jotkut näyttävät kansainvälisiä käsimerkkejäkin, kun luulevat kai, että siellä ollaan metsästämässä.

Suurriistavirka-aputyö ei kuitenkaan ole metsästämistä.

— Siellä ollaan etsimässä ja auttamassa loukkaantunutta eläintä.