Tänä vuonna meripäiväneuvospari on Jouko Alila ja Helena Vanhanen. Heidät palkittiin merkittävästä panoksestaan Kotkan ja kotkalaisuuden hyväksi. Nimitys julkistettiin Meripäiväparaatin jälkeen avajaisjuhlallisuuksissa Kotka-lavalla.

— Nyt maailmanmestaruuskilpailujen vuonna valinnassa haluttiin kunnioittaa jalkapalloa, kertoo viestintä- ja tapahtumakoordinaattori Kari Makkonen.

Neuvos ja neuvoksetar ovat kummatkin entisiä pääsarja- ja maajoukkuejalkapalloilijoita.

Alila on tehnyt uransa jalkapalloilijana, valmentajana, liikuntapaikkahoitajana ja Meripäivien organisaatiossa

Alila edusti Suomea neljässä A-maaottelussa. Hän pelasi myös Mikkelin Pallo-Kissojen ja Kotkan Työväen Palloilijoiden joukkueissa 145 SM-sarjaottelua vuosina 1975—1982 ja teki niissä kaikkiaan 25 maalia. Hän oli KTP:n paidassa voittamassa Suomen Cupin finaalia syksyllä 1979.

Alila on pelaajauransa jälkeen valmentanut aikuis- ja juniorijoukkueita muun muassa KTP:ssä, Peli-Karhuissa ja Inkeroisten Purhassa. Hän on työskennellyt myös Kotkan kaupungin liikuntapaikkahoitajana ja aikanaan myös parikymmentä vuotta Meripäivien organisaatiossa vastaamassa rakentamisesta ja kuljetuksista.

— Olen nähnyt paljon edeltäviä meripäiväneuvoksia. Minulle oli yllätys, että entiset palloilijat valittiin, kertoo Alila.

Vanhasen omaa alaa on niin jalkapallo kuin terveydenhuoltokin

Vanhanen on edustanut muun muassa Kotkan Työväen Palloilijoita ja Helsingin Jalkapalloklubia, jossa hän voitti neljä Suomen mestaruutta, kaksi SM-hopeaa ja Suomen cupin kahdesti. KTP:ssä paras saavutus oli SM-pronssi. Suomen maajoukkueessa Vanhanen pelasi vuosina 1981—1992 yhteensä 23 ottelua, joissa hän teki seitsemän maalia.

— Helena on pärjännyt minua paremmin. Hän on äärettömän nopea, kertoo Alila.

— Isäni Pertti ”Peetsa” Vanhanen on aikanaan valmentanut sinua, sanoo Vanhanen Alilalle.

— Ja myös heittänyt minut ulos harjoituksista, täydentää Alila.

Koulutukseltaan Vanhanen on sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja EU-kätilö. Helsingissä hän on työskennellyt Mehiläisessä, Meilahdessa ja Kätilöopistolla. Kotkassa Helena on toiminut eri työpisteissä — niin sairaanhoitajana, terveydenhoitajana kuin myös kätilönä.

Linda Varoma

Kunniaa kotkalaisuuden eteen tehdystä työstä

Neuvospari on otettu saamastaan tunnustuksesta.

— Olemme tehneet töitä kotkalaisuuden eteen potkimalla palloa. Kotkan kaupungille pisteet siitä, että on nähnyt tämän joksikin, sanoo Vanhanen.

— Pitää olla elämässä rohkea, että pystyy klaaraamaan homman, sanoo Alila.

— Usein tie menestykseen on se, että tekee, mitä tykkää, kertoo Vanhanen.

Perjantaina neuvospari vie meripäivätunnelmaa muun muassa Lasten Meripäiville, Kotkan keskussairaalan lasten osastolle, Kotka-kotiin ja kaupungin vastaanotolle.

Kotkalaisuus on hurttia huumoria ja suorapuheisuutta

Kotkalaisuuteen kuuluu Alilan mielestä hurtti huumori.

— Myös määrätynlainen negatiivisuus kuuluu kotkalaisuuteen. Jos jotain uutta tehdään, niin isketään kiinni, kertoo Alila.

Hän on seurannut etenkin tekstaripalstojen kipakkaa kirjoittelua. Toisaalta neuvospari nostaa esille myös kotkalaisen reiluuden.

— Toki on selkäänpuukottajia, mutta myös avunantajia. KTP-fanaattisuus kuvastaa, mitä kotkalaisuus on. Positiivista asennetta ei voi ikinä olla liikaa, sanoo Vanhanen.

Jalkapallokatsomossa on mieletön määrä asiantuntijuutta.

— Muistan, kun äitini huusi katsomossa silloin kun isäni pelasi. Pelin jälkeen äiti meni tarjoamaan silmälaseja tuomarille, kertoo Vanhanen.

— Nykyään Kotka on edustava kaupunki. Kotkalaiset ovat ylpeitä kotkalaisuudestaan muun muassa puistojen kautta, sanoo Alila.

Kotkan murre tarttui myös helsinkiläisiin

Myös murre kuuluu asiaan. Vanhanen ei ole ikinä peitellyt kotkalaisuuttaan.

— Puhuin omaa murrettani myös Helsingissä. Pian miä ja siä kuuluivat myös muiden puheessa HJK:n pelikopissa, kertoo Vanhanen.

Alilan mukaan etenkin Turussa kotkalaispelaajilla on aina ollut hyvä maine. Neuvospari kuvaa kotkalaisia suorapuheisiksi ja aidoiksi.

— Kotkaan tulee paljon paluumuuttajia. Jokin siinä on syynä, sanoo Vanhanen.

Fakta: Aiemmat meripäiväneuvokset ja -neuvoksettaret

1982: Anna-Liisa Linkola ja A.V. Mäki

1983: Terttu Pylkkänen ja Pellervo Marttila

1984: Sirkka-Liisa Oksanen ja Osmo Leino

1985: Anna-Liisa Piipari ja Timo Tarkiainen

1986: Hilja Telaranta ja Reino Salonen

1987: Leena Engström ja Viktor Ahven

1988: Tarja Karell ja P.E. Sutela

1989: Leena Koukkula ja Matti Piipari

1990: Jatta Moilanen ja Antero Palomäki

1991: Airi Viitanen ja Keijo Partanen

1992: Irmeli Mäkelä ja Heikki Kauppinen

1993: Leena-Riitta Salminen ja Keijo Yrjölä

1994: Tuulikki Kuorikoski ja Larry Pounds

1995: Marjot Siikasaari ja Kalervo Paananen

1996: Seija Lempiäinen ja Jorma Nykänen

1997: Seija Guttormsen ja Ragnar Backström

1998: Eila Nieminen ja Erkki Ojanen

1999: Raisa Soini ja Keijo Asplund

2000: Sylva Horttanainen ja Erkki Ranta

2001: Auli Nyman ja Heikki Laaksonen

2002: Marita Taavitsainen ja Juha Hirvi

2003: Mirja ja Hannu Tapiola

2004: Jaana Saarinen ja Risto Tuominen

2005: Elma Salo ja Pentti Kujala

2006: Mia Holmberg ja Risto Piipari

2007: Leena-Kaisa Kivioja ja Mikko Partanen

2008: Pirkko Lempinen ja Seppo Raanti

2009: Kaisa Rönkä ja Juhani Saarinen

2010: Eine Hänninen ja Jouko Koivukoski

2011: Sirpa Ollikainen ja Hannu Vaakanainen

2012: Airi Koivukoski ja Kaj Holmberg

2013: Eila Lailavuo ja Seppo Grönvall

2014: Sari Saukkonen ja Pentti Välipakka

2015: Helena Kempas ja Aaro Sutela

2016: Virve Hollo ja Ilpo Palomäki

2017: Riikka Luostarinen ja Sampo Halttunen