Hieno eläin vai karsittava peto?—  Taidegraafikko Juho Karjalainen määrittelee ensin oman susisuhteensa sanomalla EOS

Sudet tulivat teoksiin runoista, joissa niistä ei kyllä puhuta mitään.

Hieno eläin vai karsittava peto?—  Taidegraafikko Juho Karjalainen määrittelee ensin oman susisuhteensa sanomalla EOS

Aika monessa Juho Karjalaisen teoksessa on susi. Yhdessä työssä se jolkuttelee kaatuneen kelon edessä. Teoksen nimi on Kotimatka, ja taiteilija on halunnut suden askeleeseen määrätietoisuutta. Kelo on sommitteluelementti, mutta on siinä symboliikkaakin.
Muutamassa teoksessa on sinistä väriä, ja jossakin on selvä ristikuvio. Suomalainen susi?
Karjalainen naurahtaa, että lippuvaikutelma voi hyvinkin syntyä, mutta lippu ei ole ainakaan ainoa tulkinta.
— Tuossa se on Lindenbaumin eli lehmuksen varjo. Tarkoituksena oli tehdä siitä hopeanharmaa, mutta se ei toiminut värinä.
Der Lindenbaum on yksi Wilhelm Müllerin Winterreise-runoista. Ne tunnetaan erityisesti Franz Schubertin säveltämästä laulusarjasta. Karjalainen kertoo kuuntelevansa Winterreisea eli Talvista matkaa hartaasti, ja vaikutuksen häneen ovat tehneet varsinkin runojen nimet. Hän sanoo, että aluksi ne voivat tuntua jopa lapsellisilta, mutta niistäpä löytyy yleisinhimillistä pohdintaa.
Susista niissä ei puhuta mitään. Susikin on vertauskuva.

Ristiriitaisten tunteiden herättäjä

Eläinten ystävähän minä olen, se on selvä.

— Susi on monitulkintainen ja ristiriitaisia tunteita herättävä olento.
Oman susisuhteensa Karjalainen ilmaisee ensin kolmella kirjaimella: EOS. ”En osaa sanoa” saa kuitenkin täydennystä.
— Eläinten ystävähän minä olen, se on selvä. Ymmärrän kyllä myös poromiesten ja muidenkin näkemyksen, että peto on peto ja kantoja pitää rajoittaa, jos eläimet aiheuttavat haittaa ja pelkoa. Mutta ovat ne komeita eläimiä, jotka herättävät kunnioitusta.
— Sitten on lupo solitario, yksinäinen susi. Se on vertauskuva omasta toiminnastanikin.
Karjalainen sanoo, että hän ei liiemmin ole liikkunut piireissä.
Hän pyörittelee myös grafiikan tekemisen järkeä. On hapot ja hartsipölyt ja isot metallilevyt. Olisiko sievä piirtäminen sittenkin mukavampaa?

Harmaan ja lämpimän mustan sävyjä

Juho Karjaisen (70) teoksia on ennenkin nähty Kotkan Vanhalla paloasemalla. Nyt Haminan Kolsilassa asuva taiteilija on tuonut sinne paitsi susia myös urheilija- ja joutsenaiheita.
Väriläikkinä on muutakin kuin Suomen lipun mielikuvan herättävää sinistä. Silti yleissävy liikkuu pehmeän hillittynä.
— On teknisesti mielenkiintoista tehdä tuollaisia harmaan ja lämpimän mustan sävyjä. Se on minun tapani toteuttaa. En oikein voisi tehdä kevyiden sävyjen teoksia.

Näyttely on esillä 28.10.—-25.11.

FAKTA: Ansioitunut taidegraafikko


Juho Karjalainen (s.1947) tunnetaan muun muassa teoksista, joissa on alaston ihmishahmo selkäpuolelta kuvattuna.
Hän oli taiteilijaprofessorina kauden 2005—2010.
Karjalaiselle on myönnetty kuvataiteen valtionpalkinto 1979 ja Pro Finlandia -mitali 2010.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.