Afganistanista sotaa lapsena paennut Faraz Ahadi viihtyy KTP:ssä — isän kuolema oli päättää jalkapallouran

Sari Tauru

Jos KTP nousee Ykköseen, on Kotka Faraz Ahadille "hyvä vaihtoehto" ensi kaudeksikin. Ensimmäinen nousukarsintaottelu pelataan tänään.
Jos KTP nousee Ykköseen, on Kotka Faraz Ahadille "hyvä vaihtoehto" ensi kaudeksikin. Ensimmäinen nousukarsintaottelu pelataan tänään.

Kun KTP vajaa viikko sitten voitti Mikkelin Pallo-Kissat jalkapallon Kakkosen sarjakauden päätösottelussa, voittajien parhaana pelaajana palkittiin keskikenttämies Faraz Ahadi. Sama mies kävi pokkaamassa parhaan palkinnon myös KTP:n edellisessä ottelussa vieraskentällä PKKU:ta vastaan.

Elokuun lopussa siirtoajan viimeisillä hetkillä Grankulla IFK:sta Kotkaan napattu 21-vuotias on selvästi ollut erinomainen hankinta.

— Omasta mielestäni en pelannut näissä kahdessa viimeisimmässä ottelussa hirveän hyvin. Tuli helppoja menetyksiä ja syöttövirheitä, Ahadi sanoo.

— Olen pelannut parempiakin matseja.

Hyvä Ahadi on joka tapauksessa ollut koko ajan. Hän tuli Kotkaan hyökkäävän keskikenttäpelaajan rooliin, mutta on Marko Tyyskän loukkaantumisen jälkeen täyttänyt puolustavammankin roolin hienosti.

Ahadin tie KTP:n keskikentän pohjalle on ollut pitkä. Hän on syntynyt Mazar-i-Sharifissa Afganistanissa helmikuussa 1996.

Mazar-i-Sharif oli 1990-luvun lopussa pelättyjen talibanien hallussa, kunnes se vapautui syksyllä 2001 länsivaltojen aloitettua rankaisutoimet syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena.

Paljon ihmisiä muutti pois rauhattomalta alueelta. Ahadin perhe teki niin vuonna 2003 ja päätyi Mikkeliin.

Faraz oli tuolloin 7-vuotias. Nyt hän on Suomen kansalainen ja puhuu virheetöntä suomea.

— Mikkelissä ei oikein puhuttu muita kieliä. Oli pakko opetella suomea, ja se oli loppujen lopuksi hyvä asia. Jos olisimme muuttaneet heti Helsinkiin, en varmasti olisi oppinut kieltä yhtä nopeasti, Ahadi sanoo.

Ahadin kuusilapsinen perhe muutti Mikkelistä pääkaupunkiin vasta viisi vuotta sitten. Muuton taustalla oli perheen isän vakava loukkaantuminen työtapaturmassa.

— Isä putosi joltain oksalta metrin korkeudelta ja nurmikolle. Ei siinä olisi pitänyt käydä kuinkaan, mutta oli paljon huonoa onnea, ja isä halvaantui ja joutui pyörätuoliin. Muutimme Vantaalle hänen hoitojensa vuoksi.

Faraz Ahadi on pitkään hiljaa, nostaa paidankauluksen kasvojensa eteen ja pyyhkii kyyneleitä.

— En ole paljoa puhunut isästä. Ei siksi, ettenkö haluaisi puhua vaan siksi, että se on niin vaikeaa. Isä oli meille iso turva. Hän oli aina tukena — ja nyt ei enää ole.

Isä kuoli 58-vuotiaana marraskuussa 2015.

— Silloin jäi fudis ja melkein kaikki muukin. Mikään ei vain jaksanut kiinnostaa.

— Mutta pikkuhiljaa asiat lähtivät taas sujumaan.

Seuraavana keväänä Faraz Ahadi jo kirjoitti ylioppilaaksi. Hän pelasi Käpylän Pallon edustusjoukkueessa Kakkosta ja teki pelaamisen ohessa töitä, välillä henkilökohtaisena avustajana ja välillä tulkkina.

Aiemmin KäPassa Ahadi ehti voittaa B-poikien SM-hopeaakin. Joukkueen valmentajana toimi tuolloin muuan Jari Rantanen. Täksi kaudeksi Ahadin tie vei kuitenkin Ykkösen Graniin ja sieltä Rantanen poimi hänet elokuussa Kotkaan.

— Omat pelit menivät Granissa ihan hyvin, mutta kun joukkueella ei sujunut ja valmentaja vaihtui, peliaika väheni.

— Sitten sain tietää KTP:n kiinnostuksesta, ja tänne oli helppo tulla. Seuralla on selvät tavoitteet, ja joukkue on rakennettu nousua silmällä pitäen. Jos nousemme, KTP olisi hyvä vaihtoehto ensi kaudeksikin. Täällä asiat hoidetaan tosi hyvin.

Ensin pitäisi kuitenkin nousta, eikä saman tavoitteen eteen kovasti satsannut AC Kajaani ole helppo vastustaja.

— Kyllä sen jätkistä huomaa, että tärkeimmät pelit ovat tulossa, mutta ei meillä ole mitään syytä pelätä. Meillä on ollut jo monta pakkovoiton paikkaa ja olemme napanneet ne voitot kaikista, Ahadi sanoo.

— Meillä on vahva joukkue eikä meidän tarvitse lähteä kumartelemaan ketään.

Ahadin afganistanilaisperheessä jalkapalloilu on ollut merkittävä osa sopeutumista uuteen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

— Fudis on ollut minulle tosi iso asia. Olen saanut kavereita, oppinut kieltä ja oppinut tuntemaan suomalaista kulttuuria, Faraz Ahadi sanoo.

— Aloitin myöhään, seurassa vasta 11-vuotiaana, mutta pelaaminen on jo nyt antanut minulle paljon.

Ahadin perheessä jalkapalloa pelaavat tai seuraavat muutkin. Farazin pikkuveli Mosawer pelaa PKKU:ssa Kakkosta ja on jo edustanut Suomea 17-vuotiaiden maajoukkueessa. Myös 9-vuotias kuopus Rafe on Farazin mukaan ”kova fudisfani”.

— Kun pelasimme Keravalla PKKU:ta vastaan, koko perhe ja paljon kavereita oli katsomassa. Se oli hienoa — mutta oli pakko voittaa tai muuten olisi tullut paljon kuittia, Ahadi nauraa.

Myös KTP:n viime lauantain ottelu Mikkelin Pallo-Kissoja vastaan oli Ahadille erityinen.

— Kissat oli ensimmäinen seurani enkä ollut koskaan aikaisemmin pelannut sitä vastaan. MP:tä vastaan kyllä useastikin.

Jos sinusta joskus tulee maajoukkuepelaaja, kumman maan paidassa pelaisit mieluummin, Afganistanin vai Suomen?

— Vereni on afganistanilaista, mutta olen kasvanut Suomessa ja saanut täältä kaiken — myös jalkapallo-opin, Ahadi sanoo.

— Joten ehkä se sitten olisi Suomen.

Ykkösen 1. nousukarsintaottelu KTP—AC Kajaani pelataan Arto Tolsa -areenalla tänään kello 18.

Jukka Lehtoranta

Jukka Lehtoranta

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.