Lutikkakoira etsii sieltä, minne ei ihmissilmä näe: Koiranohjaajan painajainen on rakennus, missä on seinäluteita katot ja lattia täynnä — Sinne en koiraa edes päästä, lutikkakoiria kouluttava Karita Häkkinen sanoo

Lutikkakoirille on töitä ympäri Suomea. Lutikan tunnistaa mädäntyneen vatun hajusta.

Karita Häkkinen

Lutikkakoira etsii ja löytää tuhohyönteiset tarkan vainunsa avulla.
Lutikkakoira etsii ja löytää tuhohyönteiset tarkan vainunsa avulla.

Lutikkakoiran ohjaaja Karita Häkkinen ei ylläty enää mistään näkemästään. Hän on nähnyt kaikenlaisia koteja ja työpaikkoja, joista on löytynyt eri määriä tuhohyönteisistä viheliäisimpiä, lutikoita. Lutikoiden etsinnässä Häkkinen käyttää apuna erikoiskoulutettuja koiria. Toisinaan niitä ei ole tarvinnut edes etsiä.

— Joskus niitä on ollut katot ja lattiat täynnä. Kun niitä tulee vastaan jo ovelta, sinne en edes laske koiraa. Ei niistä varsinaisesti koiralle haittaa olisi, mutta siinä on olemassa riski, että ne tarttuvat koiraan ja pääsevät leviämään.

Karita Häkkinen

Lutikkakoiria koulutetaan panemalla lasipurkkiin eläviä lutikoita, koska tuhohyönteisiä ei voi päästää vapaana liikkumaan.

Kun lutikkaongelma on päässyt pahaksi, niihin liittyy yleensä myös asukkaan elämänhallintaan liittyviä ongelmia.

— Niitäkin tulee välillä vastaan.

Päätyönä lutikkakoirien ohjaus ja koulutus

Karita Häkkinen on koirien hajutyöskentelyyn erikoistunut eläintenkouluttaja. Hän on perehtynyt myös koirien käytösongelmiin. Häkkinen työskentelee tuholaistorjuntaan erikoistuneessa Anticimex oy:ssä. Lutikkakoiria hän on kouluttanut ja ohjannut kuuden vuoden ajan. Koiria yrityksessä on tällä hetkellä kuusi ja niillä kaksi ohjaajaa.

Karita Häkkinen

Seinälude haisee mädälle vadelmalle. Koiran on se helppo löytää hajun perusteella pienistäkin koloista.

Häkkinen koulutti ja otti käyttöön Suomen ensimmäiset lutikkakoirat kuusi vuotta sitten. Tällä hetkellä hän ohjaa ja kouluttaa koiria päätyönään. Lisäksi hän vastaa Anticimexin koirakoiden taitojen ylläpidosta Suomessa.

Lutikat eivät katso paikkakuntaa minne asettuvat. — Karita Häkkinen

Lutikoiden etsintään koulutettujen koirien määrää koko maassa Häkkinen ei osaa tarkasti arvioida. Muutama vuosi sitten koiria oli koko maassa kymmenkunta. Pääasiassa koirat työskentelevät pääkaupunkiseudulla, missä tarvettakin on enemmän. Häkkinen reissaa ympäri Suomea koirineen.

— Lutikat eivät katso paikkakuntaa minne asettuvat.

Lutikka haisee mädältä vatulta

Koirat tunnistavat seinäluteen eli lutikan mädäntynyttä vadelmaa muistuttavan hajun. Koira toimii samalla tavalla vainunsa avulla kuin mihin muuhun tahansa etsintään perehtynyt koira.

Koulutuksessa lutikoita pannaan purkkiin ja siitä koiran annetaan haistaa niitä. Sen jälkeen se saa palkinnon. Vaikeaksi koulutuksen tekee Häkkisen mukaan se, että lutikoita ei voi päästää vapaaksi minnekään, mistä koira pääsisi niitä harjoitusmielessä etsimään.

— Tärkeintä on koulutuksessa se, ettei etsintään liity mitään muuta hajua.

Tanja Mäennenä

Karita Häkkinen kouluttaa ja ohjaa työkseen lutikoiden etsimiseen käytettäviä koiria.

Lutikoiden etsintään koulutettujen koirien määrä on lisääntynyt. Häkkisen mukaan tarve kasvaa, koska ihmisten tietoisuus lisääntyy ja toisaalta lutikoitakin on enemmän. Niitä on Häkkisen mukaan yksityisissä kodeissa, kirpputoreilla ja sellaisissa paikoissa, missä ihmisten vaihtuvuus on suuri. Niitä ovat esimerkiksi hotellit, asuntolat, majoitusliikkeet ja laivat.

— Toimistorakennuksissa ja asiakastiloissakin niitä on.

Lutikan tekee viheliäiseksi se, että sitä on ensin vaikea huomata ja se lisääntyy ripeästi. Lutikasta pääsee harvoin eroon kotikonstein. Apuun tarvitaan silloin tuholaistorjunnan ammattilainen. Kun torjunnan ajan noudattaa ohjeita, lutikoista pääsee yleensä eroon muutamassa viikossa.

Ihmissilmä ei lutikkaa näe

Lutikka saattaa lymyillä ilman ravintoa talon rakenteissa jopa yhdeksän kuukautta. Ihmissilmä ei sitä helposti löydä, koska se välttää valoa ja piiloutuu pieniin koloihin. Sen vuoksi avuksi otetaan tarkkavainuinen koira.

AOP

Lutikka (Cimex lectularius)

Lutikka eli seinälude on punaruskea, litteä noin 3–6 millimetrin pituinen lude.

Lutikka on nykyään lähes pelkästään ihmisen loinen, vaikka alun perin lutikan isäntäeläin oli lepakko.

Tulee öisin imemään verta ihmisestä tai muusta tasalämpöisestä eläimestä.

Piileskelee päivisin erilaisissa raoissa ja koloissa ihmisasumuksissa, tavataan myös linnunpesissä.

Lähde: Suomen Lajitietokeskus (laji.fi)

Häkkisen mukaan lutikkakoiran etsintätaidoista on eniten hyötyä silloin, kun tuholaisia on vähän. Niitä tavataan yleensä paikoista, missä ihminen nukkuu. Mustat, kynänjälkeä muistuttavat pisteet sängyssä kielivät lutikoista.

— Sängyt, sohvat, yöpöydät ja lattialistat ovat niiden yleisimpiä piilopaikkoja.

Lutikoiden etsinnässä koiran rodulla tai iällä ei ole merkitystä. Koiraa voi lähteä kouluttamaan lutikoiden etsintään jo pentuna. Häkkisen kouluttama ensimmäinen lutikkakoira oli kymmenvuotias aloittaessaan. Koulutus vie ohjaajasta ja koirasta riippuen kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen.

Luetuimmat