Päihdelaitoksen johtaja selätti oman riippuvuutensa

A-klinikan aluepäällikkö Antti Immonen veti ensi känninsä 16-vuotiaana mutta ei ole koskaan kokeillut kannabista.

Jussi Lopperi

A-klinikan aluepäällikkö Antti Immonen olisi pitänyt nelosoluen Alkossa.
A-klinikan aluepäällikkö Antti Immonen olisi pitänyt nelosoluen Alkossa.

Antti Immonen ymmärtää, mitä tarkoittaa riippuvuus. Hänellä on aiheesta omaa kokemusta.

Juuri nyt tilanne on hallinnassa. On pakko olla, koska fysiikka alkoi panna hanttiin.

Kouvolalainen Immonen on ollut A-klinikkasäätiön palveluksessa 21 vuotta. Muualla hän ei ole koskaan työskennellytkään.

— Tulin tänne ensimmäisen kerran opiskelijana harjoittelijaksi ja nyt olen aluepäällikkö.

Aluepäällikkö Immosen reviiriin kuuluvat A-klinikan laitospalvelut Kymenlaaksossa ja Lahden seudulla. Immosen Kouvolan-työhuone on Kotiharjussa. Samassa talossa toimivat vieroitushoitoyksikkö ja selviämisasema, vieroitushoitoyhteisö ja kuntoutumishoitoyhteisö.

Rakennuksen ulko-ovi on lukossa, mutta Immosen työhuoneen ovi on auki. Alaiset piipahtelevat koputtamatta toimittamassa asioitaan. Laitoksen käytävällä vastaan tulevat asiakkaat morjestavat Immosta yhtä tuttavallisesti kuin toisiaan.

Tästä talosta puuttuvat sekä herrat että narrit, ja se on Immoselle sydämenasia.

Alaikäisenä aseman Monttuun

Kuudentoista vanhana Immonen toi Sveitsin-matkalta äidilleen pullon Malibu-kookoslikööriä.

Äiti ei tehnyt tuliaisesta numeroa. Alkoholilla ei ollut perheessä eikä koko suvussakaan erityistä roolia. Perheen nuorisoa ei yllytetty juomaan muttei jyrkästi kiellettykään.

Ensimmäisen känninsä Immonen otti Sveitsin-matkan aikoihin.

— Pelasin jääkiekkoa, ja jollakin pelireissullahan se oli.

Alkoholi maistui kavereiden kanssa myös Kouvolan perjantai-illoissa. Raamikkaana kaverina Immonen onnistui keplottelemaan itsensä ravintolaan jo alaikäisenä.

— Aseman Monttuun jonotettiin ja tiskiltä haettiin olutta.

Lukiossa mukaan tulivat kosteat kotibileet. Meno oli Immosen mukaan kuitenkin varsin harmitonta.

Vanhojen päivänä ajettiin leuhkasti bussilla juhlimaan Mikkelin Varsavuoreen. Osa porukasta otti matkalla niin vantterat pohjat, ettei koskaan päässyt sisälle hotelliin saati sen ravintolaan.

Ruotsia ja matikkaa röökinkatkussa

Jääkiekko meni teini-Immosen arvoasteikossa kaiken edelle. Lukiossa maalivahti joutui ottamaan lisätunteja matematiikassa ja ruotsissa. Pelastajaksi valikoitui senioriopettaja Erkki Priha, jonka yksityistunteihin turvautui vuosien varrella moni muukin kouvolalaisnuori.

— Meitä istui siellä joskus kolmekin kaveria yhtäaikaa. Erkki veti röökiä sisällä, mutta opetus oli tehokasta.

Vaikka lukion päättötodistuksen keskiarvo oli surkea, Immosen kisakunto osui kohdilleen kirjoituksissa: yleisarvosanaksi tuli magna cum laude approbatur.
Niillä eväillä ei ollut asiaa opettajankoulutukseen, mutta Elimäen sosiaalialan oppilaitos tärppäsi. Immosesta tuli sosiaaliohjaaja.

Viihdekäytöstä riippuvuuteen

Jo lukion loppuvaiheessa riippuvuus nosti päätään, ja se on ainakin osittain rehtori Lasse Johanssonin syytä.

Liikuntatunneilla oli opeteltu paritansseja, ja Johansson oli kehunut Immosen suorituksia. Siitä rohkaistuneena Immonen lähti serkkujensa ja velipuolensa vanavedessä Kuntotalolle ja Tirvan lavalle.

Tanssin lisäksi reissulla oli toinenkin motiivi.

— En todellakaan ollut mikään naistenmies, ja laskin, että lavalla pääsen tyttöjen lähelle.

Lavatanssi oli heroiinia Immoselle. Hän alkoi ravata tansseissa kaikilla lavoilla 150 kilometrin säteellä Kouvolasta. Pian hän alkoi myös osallistua tanssikisoihin.
Hurjimpina aikoina se ei enää ollut viihdekäyttöä. Tansseihin piti päästä kuutena iltana viikossa, vaikka nilkat olivat turvoksissa ja vanhat jääkiekkovammat valittivat.

— Teippasin polvilumpion paikoilleen ja lähdin kinkkaamaan kohti naistentansseja.

Jussi Lopperi

Vapaa-ajallaan Antti Immonen on innokas tanssija. Hän veiparketilla puolisonsa Juulia Korjalan.
Vapaa-ajallaan Antti Immonen on innokas tanssija. Hän veiparketilla puolisonsa Juulia Korjalan.

Ruumiita tulee

Nykyisin Immonen on kohtuukäyttäjä: hän nauttii tanssimisesta ja tanssikansan yhteisöllisyydestä yhtenä iltana viikossa. Suhde alkoholiin on asettunut samantyyppisiin uomiin.

— Viikossa voi mennä ehkä keskimäärin kolme annosta.

Aitiopaikallaan päihdepalveluissa hän näkee jatkuvasti, että monelle muulle kohtuukäyttö on mahdoton rasti. Siksi hänestä on surkeaa, että eduskunta päätti tuoda nelosoluen ruokakauppaan.

— Toisin kuin moni kuvittelee, haitat ja yhteiskunnan rahanmeno eivät kasaannu laitapuolen kulkijoille, vaan tavallisille ihmisille.

Haittoja alkaa kertyä vähitellen, kun sekä kohtuukäyttäjät että suurkuluttajat juovat alkoholinsa entistä enemmän vahvempana.

— Ja kun saatavuus paranee, annosmäärätkin todennäköisesti kasvavat.

Immonen pitää varmana, että ruumiita tulee. Asiantuntijoiden arvio on 100–150 alkoholiehtoista kuolemaa lisää vuodessa. Immosesta on väärin, että kansanterveys uhrataan bisneksen alttarille.

Toisin kuin moni kuvittelee, haitat ja yhteiskunnan rahanmeno eivät kasaannu laitapuolen kulkijoille, vaan tavallisille ihmisille.

Vapauden rinnalle vastuuta

Ei Immonen tiukkapipoinen ole. Hänen puolestaan alkoholin anniskelu ja myynti voitaisiin vapauttaa vaikka kokonaan. Kansa saisi opetella päättämään itse, mitä, missä ja milloin juo ja kuinka paljon.

Vapauden pariksi hän perää sekä yksilön että yhteiskunnan vastuuta. Panimoteollisuuden voitot pitäisi käyttää haittojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon samalla periaatteella kuin rahapeliyhtiöiden voittoja ohjataan pelihaittojen hoitoon.

Entä kannabis, pitäisikö sekin vapauttaa?

Vastausta harkitessaan Immonen sekoittaa käsissään pientä korttipakkaa.

— Vanhoja käyntikortteja. Sen verran olen adhd, että jotain pitää aina hypistellä, hän selittää.

Immonen ei ole itse ikinä kokeillut kannabista. Ei sitä ole hänelle koskaan tarjottukaan.

— Pahastahan huumeet ovat, mutta ei meillä mielestäni oikein enää ole vaihtoehtoja, hän sanoo.

Ainakin käytöstä rankaisemisen hän lopettaisi. Mutta samalla olisi panostettava hoitoon — aivan kuten alkoholinkin kohdalla.

Piikityshuoneita myös Suomeen?

Immonen ennustaa, että jos käyttö lisääntyy, myös vahvempien huumausaineiden käyttäjien hoitoon joudutaan vielä tekemään rakenteellisia uudistuksia, eivätkä ne tule olemaan läpihuutojuttuja.

Toistaiseksi Suomessa uskotaan vielä opiaattiriippuvaisten korvaushoitoon, jossa kontakti omaan päihdetyöntekijään on olennainen osa kokonaisuutta. Viidessätoista vuodessa on kuitenkin nähty, että harva pääsee korvaushoidon avulla lääkkeestä kokonaan eroon.

Tätä menoa korvaushoidon asiakasmäärät uhkaavat vähitellen kasvaa. Ellei myös resursseja lisätä, jokaisen työntekijän on kyettävä hoitamaan entistä suurempaa avun tarvitsijoiden joukkoa.

— Maailmalla on jo pitkään ollut piikityshuoneita, Immonen sanoo.

Ne ovat turvallisia paikkoja, joissa suonensisäisten huumeiden käyttäjät voivat käydä pistämässä itseensä turvallisia aineita turvallisilla välineillä. Samalla he voivat käydä suihkussa ja pestä pyykkiä.

Hoitoa myös konnille

Tehtiinpä hoitojärjestelmässä millaisia korjausliikkeitä tahansa, Immonen pitää välttämättömänä, että inhimillisyydestä ja tasa-arvoisesta kanssakäymisestä pidetään kiinni. Ne ovat periaatteita, joihin hän ihastui jo nuorena harjoittelijana A-klinikalla.

— Vaikka olisit konna ja olisit juopotellut, sinua ei rankaista. Hoitoa tarjotaan aina. Koskaan ei voida etukäteen tietää, milloin muutos tapahtuu.

ANTTI IMMONEN

Syntynyt Kouvolassa 1971, asuu tanssilavoilta löytyneine avovaimoineen Kouvolassa.

Rakastaa juuriaan ja hyvää ruokaa.

Inhoaa itsekeskeisesti ajattelevia ihmisiä.

Harrastaa lavatanssia, sählyä, jääkiekkoa ja harvakseltaan yön yli retkiä metsään.

Ihmettelee ihmisten venymiskykyä toistuvissa vaikeissa tilanteissa.

Sai viime itsenäisyyspäivänä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.