Kyyhkyjahti alkoi Kymenlaaksossa odotettua vaisummin

Sepelkyyhkyt eivät ole vielä parveutuneet. Marjat kiinnostavat nyt enemmän kuin ruokintapaikat.

Sallamari Lahtivuori

Sepelkyyhkyn metsästyskausi alkoi 10. elokuuta, ja kausi jatkuu lokakuun loppuun.
Sepelkyyhkyn metsästyskausi alkoi 10. elokuuta, ja kausi jatkuu lokakuun loppuun.

Juha Poutanen

Sepelkyyhky on Suomen toiseksi metsästetyin riistalintu sinisorsan jälkeen.
Sepelkyyhky on Suomen toiseksi metsästetyin riistalintu sinisorsan jälkeen.

Syksyn jahtikausi alkoi maanantaina kyyhkynmetsästyksellä. Toiminnanjohtaja Erkki Pentinniemi Suomen Metsästäjäliiton Kymen piiristä kertoo, että aloituspäivän aamusta ei pikaisen kenttäkyselyn perusteella tullut niin hyvää kuin keväällä näytti.

– Metsässä on paljon marjoja ja vilja on vielä kypsymässä, joten riista on ollut tänään siellä missä ruokakin eli metsässä, Pentinniemi kertoo.

Tämän vuoksi sepelkyyhkyjä ei näkynyt odotetun suurina parvina siellä, minne metsästäjät niitä odottivat. Sepelkyyhkyn metsästys tapahtuu pääasiassa ruokintapaikoilla ja houkutuskuvilla.

Valkealalainen Kai Korpi kävi kyyhkyjahdissa lähinnä kouluttamassa uutta koiraansa.

– Kyyhkyjä on, mutta ne ovat vielä hajaantuneina, koska vilja ei ole vielä kypsynyt, Korpi kertoo.

Korpi näki vain pieniä parvia, joissa oli korkeintaan kymmenen kyyhkyä kerrallaan.

Eniten metsästetty lintu

Sepelkyyhkystä on tullut vuosikymmenessä Suomen eniten metsästetyin riistaeläin. Luonnonvarakeskuksen eli Luken tilastojen mukaan viime syksynä Suomessa saalistettiin 307 900 sepelkyyhkyä, kun vuonna 2010 niitä metsästettiin 232 100 kappaletta.

Kaakkois-Suomessa metsästettiin viime vuonna 18 300 sepelkyyhkyä.

– Sepelkyyhky on tänä päivänä merkittävin saalis lintukannoistamme, Pentinniemi kertoo.

Viime vuonna toiseksi eniten metsästetty riistalintu oli sinisorsa. Niitä saatiin vuonna 201 000 kappaletta. Vuonna 2010 sinisorsia saatiin vielä 265 400 kappaletta.

Vesilintujen saalismäärät ovat Suomessa vähentyneet viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Juha Poutanen

Sepelkyyhkyn tunnistaa valkeasta kauluksesta.
Sepelkyyhkyn tunnistaa valkeasta kauluksesta.

Ei yksittäisiä lintuja

Pentinniemi muistuttaa, että kyyhkyjen metsästys tulisi kohdentaa parvissa liikkuviin lintuihin. Yksittäin lentävät linnut voivat olla niitä, joilla on kesän toinen pesintä vielä käynnissä.

Myös parvimetsästyksessä tulee olla tarkkana, ettei sepelkyyhkyjen joukossa ole rauhoitettua uuttukyyhkyä. Siltä puuttuu sepelkyyhkyn selvin tunnusmerkki, valkoinen kaulus. Arvioiden mukaan Suomessa pesii 2 000–5 000 uuttukyyhkyä.

Yli 50 vuotta metsästystä harrastanut Pentinniemi muistaa Kymenlaaksosta vain yhden tapauksen, jossa uuttukyyhky on ammuttu sepelkyyhkynä.

Hän muistuttaa, että nykyisin sepelkyyhkyjen joukossa voi olla myös kaupunkimiljööstä tuttuja kesykyyhkyjä eli puluja.

Koira löytää saaliin

Sepelkyyhkyjä ammutaan yleensä niiden ruokintapaikoilta. Jahtikauden alussa linnut saapuvat syömään jo aamuviiden aikaan. Päivällä niitä voi hakea lepopuista, eli korkeista männyistä, joista kyyhkyt tarkastelevat ympäristöä.

Iltaviiden aikaan metsästäjät hakeutuvat iltapassiin, sillä kyyhkyt tapaavat kerääntyä ruokintapaikoille aterioimaan iltakuuden ja iltaseitsemän aikaan. Syksyn edetessä aamuruokailu venyy pitemmälle päivään, ja vastaavasti iltasyönti aikaistuu.

Kyyhkyjä on, mutta ne ovat vielä hajaantuneina, koska vilja ei ole vielä kypsynyt. — Kai Korpi

Pentinniemen mukaan sepelkyyhky on metsästäjälle vaativa laji etenkin ilmasta ammuttuna. Nopea ja maahan laskeutuessaan äkillisiä käänteitä tekevä lintu on helpointa ampua sen jälkeen, kun se on laskeutunut ruokintapaikalle.

– Tärkeää on, että metsästäjällä on mukana koira, joka löytää linnut maastosta.

Soile Tankka

Sepelkyyhkyjä kannattaa ampua parvista.
Sepelkyyhkyjä kannattaa ampua parvista.

Vesilintujahti alkaa seuraavaksi

Vesilintujen metsästys käynnistyy 20. elokuuta. Pentinniemi uskoo, että Kymenlaaksossa riittää vesilintuja entiseen malliin.

– 2000-luvulla meidän alueellemme on rakennettu satakunta kosteikkoa. Olen saanut muutamia tietoja, että vesilintuja saattaa olla tänä vuonna hyvinkin.

Erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että Suomen sinisorsakanta on pitkän aikavälin tarkastelussa keskiarvon tuntumassa, mutta tavi- ja telkkäkannat ovat noin 20 prosenttia pitkäaikaista keskiarvoa matalammalla tasolla.

– Poikastuottokin on sinisorsalla entisellään, kun muilla vesilinnuilla poikasten määrä on vähentynyt, Lindén sanoo.

Esimerkiksi haapakanta on pudonnut 50 prosenttiin pitkäaikaisesta keskiarvosta.

Vesilinnuilla menee huonosti

Telkkien määrä on Suomessa vähentynyt 15 prosenttia 34 vuodessa. Lindénin mukaan vesilinnuilla menee selvästi huonommin kuin metsäkanalinnuilla Suomessa.

34 vuodessa esimerkiksi jouhisorsien määrä on pudonnut 76 prosenttia, lapasorsien 43, tukkasotkien 67, punasotkien 81 ja silkkiuikkujen 44 prosenttia.

Samaan aikaan isokoskeloiden määrä on noussut 40 ja kuikkien määrä peräti 90 prosenttia. Laulujoutsenien määrä on 34 vuoden aikana noussut peräti 2000 prosenttia, eli niitä on 20 kertaa enemmän kuin vuonna 1986.

Pyy kateissa Kaakkois-Suomessa

Metsäkanalintujen metsästysajat julkistetaan syyskuun alussa. Lindén kertoo, että Kaakkois-Suomessa kannat ovat pitkäaikaisseurannan keskiarvojen tuntumassa.

Metsoja löytyy viimevuotiseen malliin. 30 vuoden keskiarvosta metsojen kanta on Kaakkois-Suomessa pudonnut 20 prosenttia.

Teerikanta on sen sijaan 10 prosenttia pitkäaikaiskeskiarvoa parempi. Pyyllä menee huonosti Kaakkois-Suomessa.

– Kolmessa vuosikymmenessä pyykanta on pudonnut puoleen. Moni ei ole huomannut, mutta viime vuonna pyy pääsi punaiseen kirjaan. Sen kanta on vaarantunut, eli pyy on uhanalainen laji.

Lindén muistuttaa kuitenkin, että pyykannat vaihtelevat paikoittain yllättävän paljon.

Riekkoa ei Kaakkois-Suomessa tavata enää lainkaan. Pohjois-Suomessa sen kannat ovat viimeksi kuluneiden kolmen, neljän vuoden aikana hieman kohentuneet, mutta lajilla menee edelleen huonosti.

Vastikään tehdyn tutkimuksen perusteella selkein syy riekon uhanalaisuuteen on ilmastonmuutos. Lumipeitteen vähenemisellä on selvä yhteys paikallisiin riekkokantoihin.

Sepelkyyhky

Pesä yleensä kuusikossa, munii huhti-toukokuussa kaksi munaa.

Voi tehdä toisen poikueen vielä loppukesästä.

Esiintyy viljelysten lähellä.

Syö muun muassa jyviä, herneitä, siemeniä, marjoja ja silmuja.

Viime vuonna Suomessa metsästettiin yli 300 000 sepelkyyhkyä.

Metsästyskausi 10.8.— 31.10.2020.