Aikuisen tehtävä on tukea lasta, joka jännittää — ja näillä yksinkertaisilla vinkeillä se onnistuu

Elämää rajoittavaa jännitystä kannattaa hoitaa ammattilaisen kanssa.

Juha Rika

Jännitys voi aktivoitua lapsen eri kehitysvaiheissa.

Vatsassa kiertää, rinnassa tykyttää, päätä särkee ja kroppa tuntuu vetelältä. Tältä lapsesta saattaa tuntua, kun hän joutuu uusiin tai pelottaviin tilanteisiin.
Reaktio on luonnollinen. Mutta kun se saa nimen jännitys, siihen liitetään usein negatiivisia sävyjä.
— Kulttuurissamme ajatellaan, että jännittäminen on huono tai häpeällinen asia. Siksi aikuinen saattaa vähätellä lapsen jännitystä tai pitää sitä ongelmana. Kyseessä on kuitenkin evoluution kannalta hyvin tärkeä selviytymismekanismi, sanoo lasten traumaterapiaan erikoistunut psykologi Aino Juusola psykologi- ja psykoterapiapalvelu Fammista.

"Moni lapsi jännittää esiintymistä"

Lapselle voi opettaa tiettyä mindfulness-ajattelua.

Kehoreaktiot ovat peräisin muinaisilta ajoilta, jolloin ihminen eli luonnon vaarojen armoilla. Puhutaan niin sanotusta taistele-pakene-reaktiosta: outojen tai pelottavien tilanteiden aiheuttamien tuntemusten tarkoitus on valmistaa ihmistä pakenemaan tai taistelemaan vaaroja vastaan.

Lapsella jännitystä voivat lisätä eri herkkyyskaudet. Jokainen jännittää, mutta jännitykseen liittyvä sisäinen puhe opitaan kasvatuksessa ja kulttuurissa.
— Moni lapsi jännittää esimerkiksi esiintymistä, tilannetta, johon perinteisesti liittyy arviointi. Jännitys sinänsä ei ole ongelma, mutta jos siihen liitetään ankaraa suhtautumista ja katastrofiajatuksia, kuten “tämä ei tule menemään hyvin”, jo jännittävien tilanteiden ennakoinnista voi tulla lapselle ahdistavaa, Aino Juusola sanoo.

Aikuisen kannattaa tukea lasta jännitystilojen purkamisessa

Jännittävää lasta auttaa hyväksyvä asenne. Esimerkiksi esiintymisjännitykseen liittyvissä tutkimuksissa on havaittu, että yksi tärkeimmistä jännitystä laukaisevista tekijöistä on ympäristön positiivinen tuki.
Jos lasta jännittää, aikuinen voi selittää lapselle hyväksyvään sävyyn, mistä on kyse.
— Lapselle voi kertoa, että jännittäminen on hyvä tunne. Se ei ole vaarallista. Se on merkki siitä, että kroppa toimii oikein ja että jännittävä asia on lapselle tärkeä.

Ihan pienelle lapselle ei välttämättä edes tarvitse puhua jännityksestä, sanoo Kesytä jännitys -kirjan kirjoittaja, lastentarhanopettaja Reija Suntio.
— Aikuinen voi sanoa, että uusiin tilanteisiin mennessä maha voi tulla kipeäksi, ja että tuntemus auttaa kehoa toimimaan järkevämmin.
Reija Suntion mukaan aikuisen kannattaa tukea lasta jännitystilojen purkamisessa, jotta jännitys ei myöhemmin muuttuisi elämää rajoittavaksi peloksi.
— Kosketus, esimerkiksi vanhemman halaus tai hieronta, on hyvää ensiapua, sillä se laskee stressihormonien määrää. Erilaiset parasympaattisen hermoston tehtävää tukevat, rauhoittavat leikit, kuten puhaltaminen tai hyräily, ja liikunta auttavat myös purkamaan jännitystä ja siihen liittyviä kehon tuntemuksia.

Mindfulnessia: Minkä värinen jännitys on?

Aino Juusola hoitaa vastaanotollaan lapsia, joilla jännitys rajoittaa elämää vakavasti. Näissä tapauksissa sairauden nimi ei kuitenkaan ole jännitys, vaan ahdistus tai masennus.
— Jos lapsi jännittää kovasti erilaisia sosiaalisia tilanteita, alkaa eristäytyä ja elinpiiri rajoittuu jännityksen vuoksi, kannattaa hakea tukea ammattilaiselta.

Kynnys avun hakemiseen on onneksi madaltunut. Neuvolaan tai koulupsykologille voi ottaa yhteyttä matalallakin kynnyksellä ja kysyä neuvoja.

Psykologin vastaanotolla ei yritetä parantua jännityksestä, vaan opetellaan keinoja tulla sen kanssa toimeen. Esimerkiksi erilaiset tietoisen läsnäolon harjoitukset voivat auttaa helpottamaan jännitykseen liittyviä huoliajatuksia.
— Lapselle voi opettaa tiettyä mindfulness-ajattelua: voi vaikkapa pohtia, miltä jännitys tuntuu, missä se tuntuu ja minkä värinen se on, ja mitä sille tapahtuu, jos väriä muuttaa.

Jännitys voi aktivoitua eri vaiheissa

Lapsen temperamentti eli tyypillinen ja synnynnäinen tapa toimia ja käyttäytyä vaikuttaa jonkin verran siihen, miten jännitys ilmenee ja mitkä asiat jännittävät.
Esimerkiksi ujoa lasta voi jännittää aina uusien ihmisten parissa, mutta ulospäin suuntautuneempi lapsi tulee rohkeammin toimeen vieraidenkin kanssa.

Myös lapsen eri kehitysvaiheissa tietyt jännittävät asiat voivat aktivoitua.
— Pieni lapsi jännittää herkemmin monia tavanomaisiakin asioita, sillä hän on niiden edessä ensi kertaa elämässään, Reija Suntio toteaa.

6—8-vuotiaana lapsi tulee tietoisemmaksi itsestään, jolloin vaikkapa esillä olo voi alkaa jännittää.
— Tyypillisesti isot muutokset, kuten koulun alku, voivat nostaa pintaan uusia jännityksen tunteita. Murrosiässä taas jännitteet ovat uudenlaisia, kun etsitään omaa identiteettiä ja vertaillaan itseä toisiin, Aino Juusola sanoo.

Näin helpotat lapsen jännitystä

Mielikuvaharjoituksilla: Lasta ei kannata käskeä rauhoittumaan komennolla “rauhoitu” — vaikutus on vähän sama kuin käskisit “älä ajattele jääkarhua”. Neuvo sen sijaan näin: kuvittele, että jännittävät ajatukset ovat pilviä, jotka leijuvat ilmassa, tai juna, joka puksuttaa ohi. Puhalla huoliajatuksia saippuakupliin ja katso kun ne leijuvat pois.

Leikeillä: Parasympaattisen hermoston rauhoittavaa osaa eli vagus-hermoa aktivoivat esimerkiksi puhalteluleikit: koeta itse tai toisen kanssa pitää höyhentä ilmassa puhaltamalla tai yritä puhaltaa omaan nenään ylöspäin. Myös laulaminen, hyräily ja uloshengitykseen yhdistetty sihinä rauhoittavat.

Hieromalla: Piirrä lapsen selkään tai käteen kuvaa. Hierontaan voi yhdistää satuja tai loruja, joihin yhdistyy selviytymisen mielikuvia.

Liikunnalla: Jos koulussa on edessä esiintymistilanne, sujauta kengät jalkaan ja juokse lenkki koulun ympäri. Yllättävä spurtti purkaa jännitystä.

Keinumalla: Seiso haara-asennossa niin, että jalkapohjat pysyvät paikallaan. Keinu rauhallisesti puolelta toiselle.

Hengitysharjoituksilla: Pitkä uloshengitys rauhoittaa hermostoa.

Havainnoi: Miten sisäänhengitys liikuttaa vatsaa? Minkä värisenä hengitys tulee ulos nenästä?

Kylmällä: Kehon reaktiot voivat tasaantua juomalla lasi kylmää vettä tai pitämällä jääpaloja käsissä.

Lähde: Reija Suntion ja Aino Juusolan haastattelut



Tältä lapsen jännitys
voi tuntua:
Lihakset jännittyvät
Ylivilkkautta
Levottomuutta
Vatsa- tai pääkipuja
Epämääräistä pahoinvointia
Väsymystä
Sydän tykyttää
Kädet hikoavat
Kehon rajat katoavat
Hengitys tihenee