Ritva Hellstenin kirjasta tuli lyriikkaa diginatiiveille — runot muhivat tietokoneella vuosikymmenet ennen julkaisemista

Kotkalainen kirjallisuuden kääntäjä ja kieltenopettaja sulatti lasinsirpaleet mielentilan kuvaksi.

Kimmo Seppälä

Ritva Hellsteniltä on tulossa myös romaani.

Tekniikan sanasto, tehdasvierailu ja liukuhihnalla kulkevat Finlandia-vodkapullot sulavat mielentilan kuvaksi. Näin käy ainakin Ritva Hellstenin runossa:
Lasinvalmistuksesta opin että sirpaleet/ voidaan käyttää uudelleen: jauhaa tai murskata hienoksi,/ sulattaa pehmeäksi massaksi ja sen jälkeen muovata/ puristamalla, vetämällä valamalla/ tai muilla tavoin/ käyttötarkoituksesta riippuen/ Valmis lasiesine/ karkaistaan huolellisesti/ sisäisten jännitysten poistamiseksi/ ja paremman kestävyyden aikaansaamiseksi.
Runo on Hellstenin juuri ilmestyneestä kokoelmasta Harvoin on aivan tyyntä. Se on vanha, kuten muutkin kokoelman runot. Kirjoittamisen aikaan Hellsten oli kääntäjäkoulutuksessa, meneillään oli tekniikan englannin kurssi, ja vierailu Karhulan lasitehtaalla teki vaikutuksen.
Tässä runossa sirpaleista voi syntyä jotain uutta, kenties kestävääkin. Mutta ainakin parissa muussa ne haavoittavat tai ainakin uhkaavat. Lasia ja sirpaleita riittää moneen säkeeseen.
— Ne ovat syntyneet särkymisen kokemuksesta. Elämä särkyy.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet