Antto Mäkisen lintulauantai toi mukavina yllätyksenä hiiripöllön ja hanhiparvessa muuttaneen ristisorsan – Nyt kannattaa vilkuilla taivaalle, sillä arktisten lintujen muutto jatkuu vielä

Lintuharrastuksen alkuun pääsee helposti. Etelä-Kymenlaaksossa on paljon hyviä tarkkailupaikkoja.

Kimmo Seppälä

Antto Mäkinen lähti Kotkasta Virolahdelle jo ennen aamuneljää.
Antto Mäkinen lähti Kotkasta Virolahdelle jo ennen aamuneljää.

Kimmo Seppälä

Pensaskerttu.
Pensaskerttu.

Kimmo Seppälä

Merihanhia Virolahden Leerviikissä.
Merihanhia Virolahden Leerviikissä.

Kotkalainen Antto Mäkinen heräsi lauantaina varhain. Kymenlaakson Lintutieteellisen Yhdistyksen puheenjohtaja saapui Virolahden Leerviikkiin jo varttia vaille viisi.

Eletään yhtä lintuharrastajien kulta-ajoista, sillä arktisilla alueilla pesivien vesi- ja rantalintujen muutto on käynnissä vielä parin viikon ajan.

– Me olemme aika etuoikeutettuja, sillä Etelä-Kymenlaakson läpi muuttaa todella paljon lintuja, Mäkinen sanoo.

Jos on kiinnostunut linnuista, aamuvirkkuus on eduksi.

– Varhain aamulla yölaulajat laulavat vielä, ja päivälaulajat alkavat heräillä. Päiväsaikaankin on ihan hyvä konsertti käynnissä, mutta varhaisaamuna äänessä ollaan kaikista monipuolisimmin.

– Tänäänkin vaikutti siltä, että muutto merellä alkoi hiipua siinä seitsemän jälkeen, mutta varmaan jotain siellä edelleen menisi, Mäkinen kertoo aamupäivällä.

Kimmo Seppälä

Vilkkilänturan lintutornilla Virolahdella oli lauantaina aamupäivällä kymmenkunta harrastajaa.
Vilkkilänturan lintutornilla Virolahdella oli lauantaina aamupäivällä kymmenkunta harrastajaa.

Paljon hyviä lintutorneja

Keskipäivä on Mäkisen mukaan hyvä aika petolintujen tarkkailuun. Kaartelijat lähtevät liikkeelle, kun nousevia ilmavirtauksia alkaa muodostua. Niitä muodostuu paremmin mantereella, ei niinkään merellä.

– On paljon lajiryhmiä, joita voi katsella mihin aikaan vain valoisalla ajalla. Tässäkin voisi olla kahlaajia, mutta veden pinta on nyt niin korkealla, ettei niillä ole hyvää laskeutumispaikkaa, Mäkinen kertoo.

Hän on siirtynyt Leerviikistä Vilkkilänturan lintutornille, missä haastattelu tehdään. Virolahdella piisaa lintutorneja, mutta lintuharrastuksesta kiinnostuneille löytyy hyviä katselupaikkoja myös Kotkasta ja Haminasta.

– Haminassa Lupinlahti on helposti tavoitettava lintutorni hyvällä paikalla. Se kerää etenkin keväällä kerää paljon vesilintuja, hanhia ja joutsenia. Siellä ovat äänessä kaulushaikarat etenkin vähän kesemmällä, ja yölaulajia on jonkin verran.

Myös Haminan Kirkkojärvellä on Mäkisen mukaan paljon erilaisia yölaulajia äänessä.

Kimmo Seppälä

Sirittäjä Vilkkilänturan tornin lähimetsässä.
Sirittäjä Vilkkilänturan tornin lähimetsässä.

Rantahaka Kotkan ykkönen

Kotkan torneista ykkönen on Leikarin lähellä sijaitseva Rantahaan lintutorni.

– Salminlahti (tai Kaarniemenlahti) on hyvä lintulahti. Sopivilla keleillä kahlaajia ja sorsalintuja kerääntyy ihan tornin eteen, ja Suutarin saaressa elää harmaahaikarayhdyskunta, Mäkinen kertoo.

Merelle on hyvä tähystellä Katariinanniemestä tai Mussalosta. Mäkisen mukaan aloittelevalle harrastajalle merelle katselu ei kuitenkaan ole niin helppoa.

– Tarvitaan yleensä kaukoputki. Paikat, joissa linnut ovat lähempänä ja niitä pystyy katsomaan kiikareilla, ovat paljon helpompia.

– Mutta arktisten lintujen muutto isoissa parvissa on näyttävää, vaikkei kaikkia lajeja saisikaan määritettyä.

Kimmo Seppälä

Valkoposkihanhia.
Valkoposkihanhia.

Lintukirja usein tukena

Ei Mäkinenkään aina saa. Tilanteet ovat usein nopeita, ja jotkut muuttoparvet lentävät korkealla ja kovaa.

– Käytän aika useinkin lintukirjaa apuna varmistamaan, onko maastossa tehty määritys varmasti oikea. Aina lintuja jää määrittämättäkin, siinä ei ole mitään häpeällistä. Osa linnuista on kaukana, eivätkä samankaltaisten lajien pienet erot näy kovin kauas, Mäkinen sanoo.

Harrastuksen alkuun pääsee hyvällä lintukirjalla ja kiikareilla. Puhelimeen on ladattavissa lintukirjasovelluksia, joissa on mukana myös ääninäytteitä.

– Itse en valokuvaa, mutta voi olla hyödyllistä kuvata tunnistamatonkin lintu ja etsiä myöhemmin, mikä se on. Siinä oppii.

Kimmo Seppälä

Antto Mäkinen ja Sirkka Savukari Vilkkilänturan tornissa.
Antto Mäkinen ja Sirkka Savukari Vilkkilänturan tornissa.

Noin 30 vuotta sitten lintuharrastuksen aloittaneen Mäkisen lauantaiaamu oli hyvä.

Hän näki "mukavan pienen rynnistyksen" sepelhanhia, joita ei ollut itse vielä tänä keväänä havainnut. Erikoisuuksia olivat valkoposkihanhiparven mukana muuttanut ristisorsa ja päivän ihmeellisyys, hiiripöllö.

– Täällä niitä nähdään yleensä loppusyksystä tai talvella.

Mäkinen muutti Helsingistä Kotkaan noin kymmenen vuotta sitten.

– Tämä on kätevä harrastus ottaa mukaan. Erittäin mukaansatempaavaa hommaa.

Arktika

Käynnissä lintujen massamuutto

Arktika eli arktisilla alueilla pesivien vesi- ja rantalintujen muutto Länsi-Euroopasta Jäämeren rannoille sekä tundralle Euroopan ja Siperian pohjoisosiin kestää huhtikuun lopusta kesäkuulle

Arktika koostuu miljoonista vesilinnuista, hanhista ja kahlaajista sekä kuikista ja kihuista

Suomessa suurimmat lintumassat kerää Virolahden rannikko

Suurimmissa lintuparvissa on tuhansia lintuja

Parhaat havainnointiajat ovat aikainen aamu ja myöhäinen ilta

Ensimmäisenä muuttaa mustalintu vapun tienoilla, viimeisenä isosirri kesäkuun ensimmäisellä viikolla

Mukana on myös muualta harhautuvia harvinaisuuksia, jotka kulkeva lämpimissä ilmavirtauksissa ja lepäilevät usein rannikolla

Syksyn arktikassa lintuja on mukana 2–3 kertaa enemmän, riippuen pesinnän onnistumisesta. Lentoreitit ja aikataulut vaihtelevat suuresti, muutto alkaa jo heinäkuussa ja kestää marraskuulle

Lähde: www.arktikavirolahti.fi/Seppo Vuolanto