Teatterikritiikki: Armi-parka hyppää Olavin pirssiin — kahdeksan teatterin yhteisproduktio on vahvojen roolien juhlaa myös Kotkassa

Sari Tauru

Rooleissa ovat muun muassa Sara Melleri (Armi), Veli-Matti Karén (Olavi) ja Jarkko Sarjanen (Masa).
Rooleissa ovat muun muassa Sara Melleri (Armi), Veli-Matti Karén (Olavi) ja Jarkko Sarjanen (Masa).

Orvokki Autio — Mikko Roiha: Pesärikko. Ohjaus ja lavastus Mikko Roiha. Rooleissa Sara Melleri, Veli-Matti Karén, Taina Reponen, Eila Halonen ja Jaakko Sarjanen. Kahdeksan teatterin yhteisproduktion Kotkan-ensi-ilta Kotkan kaupunginteatterin Naapuri-näyttämöllä 12.10.

Armi-parka! Eihän hän mitenkään voi aavistaa, mitä elämästä tulee, kun hän hyppää pesäpallokentältä itseään paljon vanhemman Olavin pirssiin. Larvassa on Larvan säännöt, anoppejakin kaksin kappalein.

Vaikka ei Armia tarvitse sääliä. Kaikista vastaiskuista huolimatta hän säilyy oman elämänsä päähenkilönä. Mitä enemmän unelmat haaltuvat, sitä varmemmin hän uskaltaa valita.

Armi on Orvokki Aution Pesärikko-trilogian ja siihen perustuvan näytelmän keskushahmo. Sara Mellerin tulkinta tyttömäisestä, aikuistuvasta, uupuvasta ja leukansa yhä uudestaan nostavasta naisesta on raikas ja vakuuttava.

Kahdeksan teatterin yhteisproduktio on vahvojen roolien juhlaa. Ilman muuta esityksen mielenkiintoisuutta lisää se, että useimmat näyttelijät ovat perusyleisölle uusia. Täkäläisestä vinkkelistä katsottuna on vain eduksi, että Kotkan teatterin Jarkko Sarjanen on selvimmin sivuosassa. Se tehostaa uutuuden kokemusta.

Pesärikko on esityksellinen esitys. Se rakentuu kohtauksista, joiden paikat syntyvät katsojan silmien edessä. Näyttelijä ei voi paeta kilujen ja kalujen taakse, sillä rekvisiittaa on niukasti. Näyttelijän ilmaisun pitää kantaa jopa näytelmän maailman luomiseen.

Esitys kaiken kaikkiaan luottaa katsojan kykyyn lukea merkkejä ja nauttia symboliikasta. Vihkitilaisuus valmisteluineen ja kahvinjuonteineen kestää ehkä sekunteja, kolmelle vuosikymmenelle ulottuvat tapahtumat mahtuvat normimittaiseen teatteri-iltaan, perheen ja suvun tarina ja sen jäsenten taustat ja vaikuttimet tulevat kerrotuiksi.

Tarinassa on paljon tragiikkaa, mutta naseva teksti saa sen kuulostamaan koomiselta. Siitä syntyy mukava jännite.

Näyttämökuva on ruma, ja siinä on tylsyyden vaara. Se on kyllä tarkoituksenmukainen. Se on muuntuva, ja se on läpinäkyvä. Ihmiset koettavat varjella salaisuuksiaan, mutta kaikki tietävät toistensa asiat.

Visuaalisuuteenkin kaunetta tuovat onnelliset hetket. Se näkyy vaikkapa harson leikkinä tai kepeämpänä videokuvana.

Larvan talon ikkunasta näkyvät lakeuden pellot. Kieli tapailee pohjalaista poljentoa ja myös onnistuu ainakin toismurteisen korvissa aika hyvin.

Silti olisi hölmöä kuvitella, että näytelmä käsittelisi vain pohjalaista hulluutta. Kirjailijan käyttämistä maisemansa henkisistä ja fyysisistä maamerkeistä huolimatta tarina pätee muuallakin.

Teatteritulkinnassa Pesärikko tuntuu kysyvän senkin kysymyksen, miten hyvin me siedämme toisenlaisuutta, toisten kulttuuria, toisten uskontoa, ylipäätään toisten näkemyksiä. Sitä se kysyy vaivihkaa, alleviivaamatta.

Hyvää: Tarinan traagisuudesta ja ilmaisun koomisuudesta syntyy mainio liitto.

Huonoa: Pelkistetty, jopa ruma näyttämökuva on tarkoituksenmukainen, mutta siinä on tylsyyden vaara.

Erityistä: Esityksiä on kahdeksassa teatterissa.

Päivi Taussi

Päivi Taussi

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet