Pipo, koru tai nappikuulokkeiden johto voivat toimia heijastimena — Katso neljä vinkkiä, mitä tavallisia käyttöesineitä voit käyttää pimeydessä helpottamaan näkymistä

Entä jos nappikuulokkeiden piuha toimisi heijastimena? Nykyään voi hankkia tai tehdä itse monia asusteita, joissa on heijastavia ominaisuuksia. Turvallisinta on kuitenkin käyttää lisäksi virallista heijastinta.

Riina Nokso-Koivisto

Pimeässä voi erottua vaikkapa heijastavilla koruilla.
Pimeässä voi erottua vaikkapa heijastavilla koruilla.

Marraskuisena iltana on säkkipimeää, mutta heijastin unohtui silti kotiin. Olisikin kätevää, jos jokin aina mukana kulkeva vaate- tai käyttöesine, kuten kaulahuivi ja reppu, toimisivat heijastimena. Näin yhä useammin tapahtuukin. Tässä neljä ideaa:

1. Heijastinkorut

Kirsi Pönni lappeenrantalaisesta Askaretta-liikkeestä kertoo, että heijastavasta langasta ja heijastavista helmistä on yhä suositumpaa askarella erilaisia koruja. Askaretta myös tarjoaa tähän tarkoitukseen järjestettyjä kursseja.

— Tänä syksynä meillä on ollut jo kolme heijastinkurssia. Olemme tehneet laukkukoruja, rintaneuloja, avainnauhoja ja -periä ja jopa heijastinkorvakoruja. Kaikissa on käytetty ohutta heijastinnauhaa, heijastavia helmiä ja muita koristeita. Riipuvat koristeet voi laittaa roikkumaan myös esimerkiksi vetoketjuun tai taskuun, Pönni kertoo.

2. Heijastinlangasta kudottu pipo, lapaset tai kaulaliina

Ainakin käsityöliikkeet myyvät erilaisia heijastinlankoja. Neulontalangasta voi haluamallaan ohjeella neuloa niin kaulahuiveja, lapasia, pipoja kuin kaulahuiveja.

3. Heijastinlangallla suojatut nappikuulokkeiden johdot

Teinit ovat tarkkoja tyylistään ja heitä voi olla vaikea taivutella käyttämään heijastinta. Yksi ratkaisu voivat olla nappikuulokkeet, joita nuoret pitävät päässään lähes aina ulkona kulkiessaan. Nappikuulokkeiden piuhat voi päällystää virkkaamalla niiden ympärille heijastinlangasta suojuksen. Tämä auttaa myös siinä, etteivät piuhat mene niin helposti solmuun. Nappikuulokkeita myydään myös valmiiksi heijastavalla johdolla.

4. Heijastava reppu

Vaikka marketin hyllystä ei heijastavia reppuja löytyisikään, nettikaupoista löytyy sekä reppuja että heijastavia jumppakasseja.

Virallinen heijastin aina tarpeen

Heijastin pysyy helposti mukana, jos se on esimerkiksi osa pipoa.
Heijastin pysyy helposti mukana, jos se on esimerkiksi osa pipoa.

Heijastavat tuotteet eivät kuitenkaan välttämättä korvaa oikeaa heijastinta. Tuotteiden takaisinheijastavuudessa voi olla suuriakin eroja.

— Heijastin ja heijastava tuote ovat kaksi täysin eri asiaa. Heijastimeksi voi kutsua ainoastaan EN 13356 -standardin mukaista tyyppihyväksyttyä henkilösuojainta. Esimerkiksi heijastavasta langasta tehdyt asusteet ovat hyvä lisä, mutta niiden kanssa kannattaa käyttää oikeita heijastimia, Liikenneturvasta kerrotaan.

Heijastavasta langasta kudottujen asusteiden alhainen heijastavuus johtuu heijastavan materiaalin vähäisestä määrästä. Materiaalin laatu on useimmiten hyvä, mutta pelkästään se ei riitä. Kun ompelulangan paksuinen heijastava lanka on ripoteltuna muutaman millin pätkissä neulepinnan joukkoon, ei muodostu yhtenäistä ja tasaista heijastavaa pintaa, joka on edellytys tehokkaalle takaisinheijastavuudelle.

Perinteinen, narun tai ketjun päässä riippuva heijastin heiluu liikkuessa. Huono puoli on, että heiluva heijastin usein irtoaa ja katoaa. Asiantuntijoiden mukaan jalankulkijaheijastimen olisi kuitenkin hyvä nimenomaan heilua ja pyörähdellä. Kun heijastin pyörähtelee, se välähtää. Välähdys on paljon helpompi havaita kuin stabiili valo.

Heijastimen kehittäjä menetti hevosensa

Aika monen aikuisen hihassa on lapsena heilunut lumihiutaleen muotoinen kova muoviheijastin, joka kiinnitettiin hihaan hakaneulalla. Tai ehkä heijastin oli saatu ilmaiseksi pankista ja mallina oli KOP:n orava, SYP:n maapallo tai Osuuspankin tai Säästöpankin logo?

Innovaation juuret ylettyvät 1950-luvulle, jolloin maanviljelijä Arvo Lehti kehitti jalankulkijaheijastimen perustuen omiin, surullisiin kokemuksiinsa.

Lehti oli ajanut hevosellaan pimeällä tiellä auton kanssa kolarin, jossa hevonen menetti henkensä. Maanviljelijä alkoi pohtia, miten hevoskärryjen kanssa tiellä kulkiessaan voisi näkyä pimeän aikaan paremmin.

Hän osti ruiskuvalukoneen, ryhtyi valmistamaan heijastavia laattoja hevoskärryjen takalaitaan ja myymään niitä muille tarvitseville. Myöhemmin poliisi ja Liikenneturva huomasivat maanviljelijän oivan keksinnön ja vinkkasivat Lehdelle, että myös jalankulkijat tarvitsisivat heijastimia. Sen seurauksena syntyi muun muassa klassinen lumihiutaleheijastin.