"Ihan hengityksen salpasi ja mykäksi veti" – Katso videolta, kun vanhat oppilaat yllättivät Rauhalan koulun entisen musiikinopettajan Risto Pellavan onnittelulaululla

75 vuotta täyttänyt Risto Pellava sai syntymäpäivänään lahjan, joka liikutti niin paljon, että hengitys salpautui.

Kimmo Seppälä

Risto Pellava opetti musiikkiluokkalaisia Rauhalan koulussa vuodesta 1978 vuoteen 2005. Arkistokuva
Risto Pellava opetti musiikkiluokkalaisia Rauhalan koulussa vuodesta 1978 vuoteen 2005. Arkistokuva

Se oli monen tiedossa, että kotkalainen pitkän linjan musiikkimies Risto Pellava täyttää 75 vuotta. Yhtä lailla oli tiedossa, että juhlia ei tässä tilanteessa pystytä pitämään – ei minkäänlaisia. Pellavan Maritta-vaimo oli jo eri puolille ilmoitellut, että tällä kertaa syntymäpäivät sujuvat näin.

– Mutta sitten noilla mokomilla oli juoni. Romppasen Reetta siinä taisi olla alulle panijana, huokaisee ilahtunut ja otettu Pellava.

Juoni oli se, että sosiaalisessa mediassa kerättiin kasaan Risto Pellavan entisiä oppilaita, ja he sitten menevät Risto ja Maritta Pellavan pihamaalle laulamaan syntymäpäiväsankarille laulun. Muutaman ihmisen porukka paisui muutamaksi kymmeneksi, pihamaalla kaikui moniääninen Kalliolle kukkulalle ja portailla seissyt päivänsankari oli ihan mykistynyt liikutuksesta.

– Ihan hengityksen salpasi ja mykäksi veti. Se oli niin mahtava veto, kiittelee Pellava vielä muutaman päivän jälkeenkin.

Risto Pellavan oppilaisiin kuulunut Jukka Perälä taltioi onnittelulaulun videolle ja julkaisi sen Facebookissa. Siellä hyvin monet yhtyivät onnitteluihin.

Monista oppilaista tullut ammattilaisia tai puoliammattilaisia

Risto Pellavan työura alkoi kansakoulunopettajana 1960-luvun lopussa. Mukaan mahtuu rupeama kansanopistossa ja kuusi vuotta Inkeroisten yhteiskoulussa, kunnes musiikkimies vuonna 1978 saapui Kotkaan ja Rauhalan kouluun.

– Vuonna 2005 jäin eläkkeelle. Minähän olin Rauhalassa kaksitoista viimeistä vuotta reksinä, enkä niinä vuosina opettanut juuri muuta kuin musiikkia, muistelee Pellava.

Pellavan tiedossa ei ihan tismalleen ole, kuinka moni hänen musiikkiluokkalaisistaan on päätynyt ammattimuusikoksi tai jotenkin muuten musiikkiin sidoksissa olevaan ammattiin.

– Kyllä se kuitenkin aika iso prosentti on. Muusikoita, musiikinopettajia ja kovan luokan harrastajia. Pari sotilaskapellimestariakin taitaa olla. Tiedän, että entisiä oppilaita soittaa ympäri Suomen huippubändeissä.

Muun muassa trumpetisti Teemu Mattson lukeutuu Pellavan entisiin oppilaisiin. Syyskuussa hän kertoi Jazzrytmit-julkaisussa, kuinka Risto Pellava antoi hänelle trumpetin lainaksi, koska Pellavan mielestä Mattsonille sopi trumpetti. Hyvin osui kohdilleen soitinvalinta, sillä Mattson on noussut suomalaisten trumpetistien kirkkaimpaan kärkeen.

– Musiikkihan tulee sisältä, niin Teemu Mattsonillakin. Minähän vain pohdiskelin, mikä torvi äijälle lyötäisiin käteen, sanoo Pellava.

Taikasanat: "Tämä taitaa kyllä olla liian vaikea"

Rakkaus musiikkiin hitsasi kulloisestakin musiikkiluokasta ja sen opettajasta tiiviin porukan.

– Treenattiin kaikki välitunnit ja koulun jälkeenkin, vaikka enhän minä siitä mitään ylimääräistä palkkaa saanut. Moni lapsista aloitti opinnot musiikkiopistossa ja jatkoi sieltä eteenpäinkin.

Pellava halusi haastaa oppilaitaan parhaaseen suoritukseen. Ei käskyttämällä, vaan ovelasti.

– Kerran vein luokalle vaikean laulun. Sanoin viedessäni, että tiedän teidän sanovan, että tämä on mäntti. Mutta jospa sovittaisiin, että treenataan neljä tahtia ja katsotaan, miten menee. No – treenasimme tunnin niitä neljää tahtia. Sitten sanoin, että tämä taitaa kyllä olla liian vaikea. Ja arvaatko, mitä oppilaat vastasivat? Sanoivat, että jatketaan ensi tunnilla!

Musiikkiluokalla oppii kunnioittamaan erilaisuutta

Pellavan mielestä yksi musiikkiluokan rikkauksista on se, että lapset oppivat tekemään työtä itselleen tärkeän asian eteen.

– Toinen on se, että musiikkiluokalle hakeutuu yleensä hyvin monenlaisia tyyppejä. Lapset oppivat hyväksymään ja kunnioittamaan erilaisuutta. Ja pääsevät siinä sivussa esiintymään moniin paikkoihin kirkosta kapakkaan.

Yhdessä esiintyminen ja mahdolliset soolo-osuudet auttavat saamaan otetta esiintymisjännityksestä.

– Aika harva tietää, että minäkin olen perusluonteeltani hyvin ujo, kertoo Pellava.

Pikainen kurkkaus vanhasta kuorokansiosta

Pellava sanoo tuntevansa yhä kiitollisuutta kaikista vuosista, jotka hän sai opettaa musiikkia ja kaikista ihmisistä, joita hän niiden vuosien aikana tapasi. Yhtä kiitollinen hän on entisten oppilaiden syntymäpäiväyllätyksestä. Se toi iloa ja valoa koronatilanteen entisestään synkentämään marraskuuhun.

Yksi ilon tuojista, Pellavan entinen oppilas Jyri Vanhala kertoo ilon läikähtäneen vahvasti myös laulajien rinnassa. Vanhala yllättyi siitä, kuinka paljon laulajia lopulta saatiin kasaan. Kaikki laulajat eivät ennestään edes tunteneet toisiaan, koska olivat eri-ikäisiä, mutta musiikki yhdisti.

– Ja ihan ihmeellistä, miten ne stemmat vuosikymmenten takaa tulivat mieleen. Sen verran tiistaiaamuna tein, että kaivoin vanhan kuorokansion esiin ja kurkkasin, miten se kolmas ääni oikein menikään, kertoo Vanhala.

Vanhala kuuluu Pellavan oppilaista siihen porukkaan, josta tuli myöhemmin musiikin puoliammattilainen. Hän tekee musiikkikeikkoja oman firmansa kautta ja on soittanut pitkään Kotka Big Bandissa.

– Saksofoni on pääsoitin, mutta kyllä silloin tällöin tartun myös bassonvarteen tai olen koskettimissa.

Muistot Risto Pellavan opetuksessa alkaneilta musiikkiluokka-ajoilta ovat lämpimät, ja yhteys osaan vanhoista koulukavereista yhä olemassa.

– Niin kivaa oli, että yllytin molemmat omat pojatkin musiikkiluokalle.