Ennen matto kertoi varallisuudesta — kotkalaisille käsityönaisille räsymattojen kutominen on terapeuttinen harrastus

Nea Hemming

Marja Kiiski iloitsee onnistumisen tunteista, kun matto on valmis.
Marja Kiiski iloitsee onnistumisen tunteista, kun matto on valmis.

Marja Kiiski ja Tuula Lehtimäki tottuivat kangaspuiden paukkeeseen jo lapsuuden kodeissaan. Naiset jatkavat perinnettä, jolla on pitkä historia. Räsyistä on kudottu mattoja todennäköisesti jo keskiajalla.

Kiiski ja Lehtimäki kutovat räsymattoja Kästyätupa ry:n tiloissa Tampsan hiihtomajalla. Heille se on terapeuttinen harrastus.

Räsyinä käytetään vanhoja vaatteita tai pussilakanoita, niitä voi myös ostaa. Vanhan kierrättämisestä syntyy iloa.

Usein kaikkein vaikeinta on maton värimaailman suunnitteleminen.

— Vaikka edessä olisi röykkiö räsyjä, ei välttämättä löydy juuri sellaista kun on ajatellut, Lehtimäki hymyilee.

Suomalaiset alkoivat kutoa riepumattoja 1700-luvun lopussa. Lattiamattojen käyttö yleistyi vasta 1800-luvulla, kun säätyläiset alkoivat levittää niitä kamareihinsa.

Matoista pystyi päättelemään perheen varallisuuden. Talolla pyyhki hyvin, jos paksut ja tummat talvimatot vaihtuivat kesäksi kapeampiin ja vaaleampiin.

Räsymatto on palannut muotiin. Finlayson on alkanut valmistaa kierrätetyistä lakanoista räsymattoja, joita yhtiö kutsuu räsypaloiksi.

Uudella nimellä Finlayson haluaa kannustaa ihmisiä käyttämään perinnetekstiiliä uusilla tavoilla. Erikokoiset palat voivat toimia maton lisäksi penkinpäällisinä, pöytäliinoina tai seinäryijyinä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.