E-sports on kotkalaisen Mika Laakkosen mielestä vakavasti otettavaa urheilua, josta hän soisi peliuran lapsilleenkin — "Pelaaminen tuo adrenaliinia — ja hienon fiiliksen", toteaa puolestaan Markus Peräkylä

Kotkassa opiskeleva Markus Peräkylä on viettänyt öitä pelikonsolin ääressä.

Tietotekniikkaa Kotkassa opiskeleva Markus Peräkylä laskee itsensä pelialan ammattilaisiin.
Tietotekniikkaa Kotkassa opiskeleva Markus Peräkylä laskee itsensä pelialan ammattilaisiin.

Kotkassa tietotekniikkaa opiskeleva 21-vuotias lappeenrantalainen Markus Peräkylä on pelannut 3-vuotiaasta lähtien ja pitää itseään ammattilaisena.

– Mikään pro-tason pelaaja en kyllä ole, enkä pelaa rahasta, sanoo Peräkylä.

Peräkylä on kuitenkin joskus pelannut korkeimmalla rankingilla.

– Nyt pelaaminen on jäänyt vähemmälle. Aktiiviuran aikana meni useita tunteja päivässä. Laskin, että kaikkiaan kertyi tuhat tuntia täyteen, kertoo Peräkylä.

E-sportsissa tärkeintä on Peräkylän mielestä voittaminen.

– Pelaaminen tuo adrenaliinia, ja kun onnistuu voittamaan kovan pelin, se tuo hienon fiiliksen, sanoo Peräkylä.

Lajiin pääsee Peräkylän mukaan halvallakin sisään.

– Se ei vaadi kuin konsolin, näppäimistön ja näytön. Käytetyt laitteet saa viiteen sataan euroon.

Öitäkin Peräkylällä on mennyt pelin ääressä.

– En kyllä suosittele kenellekään. Parempi on nukkua hyvin, niin pelitkin menevät paremmin. Ja pitää syödä hyvin ja terveellisesti, sanoo Peräkylä.

Hän itse ei harrasta muuta urheilua, mutta painottaa hyvän kunnon merkitystä.

– Ammatikseen pelaavat käyvät kuntosalilla ja pitävät huolta itsestään. Se olisi hyväksi kaikille muillekin, sanoo Peräkylä.

Kotkalainen Otto Sivula aikoo olla 20-vuotiaana esports-ammattilainen.

Ammattilaisena voi vaikka tienata

Kotkalainen 9-vuotias Otto Sivula on myös harrastanut tietokonepelejä 3-vuotiaasta. Ja tavoite on selvä.

– 20-vuotiaana aion olla ammattilainen, sanoo Sivula.

Sivula uskoo, että pelaamalla voi ura aueta ja joskus sillä voi vaikka tienata.

Lajia hän pitää aika kalliina. Kotona on kunnon laitteistot, joiden hintaa hän ei osaa arvioida.

Pelaamiseen Sivula käyttää tunnin tai kaksi päivässä. On tosin joskus mennyt yömyöhäänkin.

Mika Laakkosella ja pojillaan Leevillä, Juusolla ja Nikolla pelit ovat yhteinen harrastus.

Kotkalainen Mika Laakkonen oli Pasaatin esports-päivillä kolmen poikansa, 10-vuotiaan Leevin, 8-vuotiaan Juuson ja 7-vuotiaan Nikon kanssa.

Laakkosella itsellään on ollut aina lapsesta saakka konsoli käytössä.

– Tosin laitteet jäivät yhdessä vaiheessa pölyyntymään. Ensimmäisen lapsen synnyttyä alkoi peliura uudelleen ja meni vakavammaksi, kertoo Laakkonen.

Laakkonen pelaa ajan kuluksi, ei rahasta.

– En ole ammattiurasta ikinä edes haaveillut, vaikka nyt olisi aikaakin, sanoo Laakkonen.

Lapsille pelaaminen on nykypäivää

Lapsille pelaaminen on Laakkosen mielestä nykypäivää ja hänen mielestään on hyvä, että vanhemmat ovat siinä mukana.

– Se on hieno tapa viettää aikaa lasten kanssa. Ja aina on hyvä, että aikuiset ovat valvomassa, sanoo Laakkonen.

Pojilla pelaaminen on myös veressä, mutta ammattilaisuraa ei heistä yksikään havittele.

– Tai sitten se löytyy oikeasta jalkapallosta, sanoo Leevi.

Kaikille pojille liveurheilu ja juuri jalkapallo on tietokonepelejä tärkeämpää.

– Keskimmäisellä tuntuvat olevan kamppailulajit ihan päällimmäisinä, sanoo Laakkonen.

Lapsilleen Laakonen kyllä soisi myös peliuran e-urheilussa.

– Tämä on vakavasti otettavaa urheilua, sanoo Laakkonen.

Huvipelailua voi Laakkosen mielestä harrastaa myös halvalla.

– Kirjastoista löytää hyviä pelejä ja niitä saattaa löytää kaupoistakin edullisesti. Kyllä kulut pystyy pitämään inhimillisinä, mutta kyllä tähän saa rahaakin menemään, sanoo Laakkonen.