Teemu Tast sujautti 15 000 ankeriasta auton takakonttiin ja lähti reissuun kohti Pyhtään, Kotkan ja Haminan vesiä – Autokyydillä saapuvien kunniavieraiden toivotaan löytävän mukavan kodin Suomenlahden pohjahiekasta

Saattaa mennä jopa kymmeniä vuosia ennen kuin vahvimmat yksilöt lähtevät vaeltamaan Kymenlaaksosta Pohjois-Amerikkaan kutemaan. Kukaan ei tiedä miten ne löytävät perille, eikä kukaan ole koskaan nähnyt ankeriaan kutua.

Kimmo Seppälä

Ankerias on mystinen kala. Arkistokuva.
Ankerias on mystinen kala. Arkistokuva.

Teemu Tast on tyytyväinen mies. Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton toiminnanjohtajan takakontissa on neljä styroxlaatikkoa ja niiden sisällä joukko niljakkaita kunniavieraita. Kohta joukkio lähtee yhdessä moottoritietä pitkin kohti Kymenlaaksoa.

– Tässä istun Malmilla ja kyydissä on 15 000 ankeriasta takakontissa. Lukesin virkamies tuo Virolahden kalat omalla autolla.

Tastin kuljettama lasti luikertelee vesille Pyhtään, Kotkan ja Haminan edustalla, Luonnonvarakeskuksen virkamies huolehtii Virolahden ankeriaskannan elvyttämisestä.

Viime vuonna ankeriaat saapuivat lentokoneella Etelä-Ruotsista Tanskaan ja sieltä koneella Suomeen. Tänä vuonna korona sekoitti myös ankeriaiden matkasuunnitelmat. Kalat saapuivat Ruotsista kylmäautolla Turkuun ja haettiin sieltä autolla Helsinkiin.

Eikä siinä vielä kaikki. Ankeriaat ovat syntyneet Sargassomerellä Pohjois-Amerikassa kaksi vuotta sitten ja kulkeutuneet Golf-virran mukana Englannin rannikolle Severn-jokeen, mistä ne on keväällä pyydetty ja viety Ruotsiin. Siellä ne ovat joutuneet olemaan karanteenissa ennen Suomeen saapumista. Matka on totisesti ollut pitkä.

– Seuraavaksi ne yrittävät löytää mukavan kodin Suomenlahdelta ja elellä siellä. Ne voivat kaivautua kivenkoloihin ja pohjahiekkaan.

Ankerias on mainio ruokakala

Ankeriaskanta on radikaalisti pienentynyt, eikä Suomen rannikolle luonnostaan vaella ankeriaiden poikasia. Siksi niitä tuodaan tänne jopa lentokoneella. Suomen ankeriaskantaa ylläpidetään istutuksilla ja turvataan näin ankeriaskantaa, joka lisääntyy ainoastaan Sargassomerellä.

– Kun poikasia levitetään laajalle alueelle, niin sitä enemmän isoksi kasvaneita ankeriaita vaeltaa takaisin kutupaikoille, Tast selittää.

Ankeriaita pystytään myös kalastamaan Suomessa. Se on herkullinen kalalaji. Rasvainen ja ravitseva.

– Yli puolet tänne istutetuista ankeriaista pääsee vaellukselle. Pieni osa kalastetaan täällä. Ankerias on erikoinen kalastuskohde ja näin ylläpidetään kalastuskulttuuria. Muutamat ammattikalastajat saavat ankeriaista tuloja, mutta on sillä myös oma ekologinen lokeronsa Suomen vesissä.

Ankerias löytää takaisin kotiin vuosikymmenien jälkeen

Jos ankeriailla on pitkä matka takana, vielä isompi taivallus on edessä. Se onkin suuri mysteeri.

Kukaan ei tiedä miten ankeriaat löytävät takaisin synnyinvesilleen jopa kymmenien vuosien jälkeen. Ne ovat eläneet kotivesissään vain muutaman vuoden. Sitten ne ovat uineet merivirtojen mukana Eurooppaan, saattaneet lentää lentokoneella Pohjoismaihin, kulkea E18-moottoritietä pitkin Kotkaan tai Virolahdelle asti – ja yhtäkkiä ne päättävät palata kotivesilleen.

– Kasvuvaihe kestää 5–15 vuotta. Sitten ankeriailla tulee kutuikävä ja muodonmuutos. On voinut mennä jopa kymmeniä vuosia ennen kuin ne lähtevät vaeltamaan takaisin, Tast kertoo.

Arvellaan, että ankeriaiden suunnistaminen tapahtuu magneettikentän avulla. Vain vahvimmat yksilöt selviävät lähtemään matkaan. Matkaa synnyinvesille on karkeasti 10000 kilometriä Atlantin yli.

Eikä se ole ainoa hämmästyksen aihe. Tast kertoo, että ankeriaista on vielä paljon tutkimatta.

– Esimerkiksi ankeriaan kutua ei ole kukaan ihminen koskaan vielä nähnyt. Kaikki maailman ankeriaat ovat syntyneet Sargassomerellä luonnonkudusta.