Historiaa hymy huulessa: Sahat kävivät kuumina ja kuuluisat rimahelvetit leimusivat Kotkan yössä

Sahoilta syntynyttä purua ja rimaa tungettiin jopa satamalaitureiden täyteaineeksi

Kymenlaakson museo

Kotkan sahateollisuuden kukoistaessa rimaa syntyi niin paljon, että niitä jouduttiin hävittämään rovioissa 120 vuotta sitten.
Kotkan sahateollisuuden kukoistaessa rimaa syntyi niin paljon, että niitä jouduttiin hävittämään rovioissa 120 vuotta sitten.

Kotkan sahayhteisöön syntyi 1800-luvun lopulla erikoinen jäteongelma, sillä sahoilta tuli jatkuvalla syötöllä valtavat määrät purua ja rimaa.

Vaikka työväki sai luontaisetuna kärrätä rimoja asuntojensa lämmitykseen, kasat vain kasvoivat. Ongelmaa eivät poistaneet myöskään lasi- ja tiilitehtaat, joita ilmainen polttoaine inspiroi perustamaan. Ei liioin se, että purua ja rimaa tungettiin jopa satamalaitureiden täyteaineeksi.

Tämän vuoksi rimajätettä hävitettiin myös polttamalla sitä suurissa rovioissa, mikä tapahtui turvallisimmin meren äärellä.

Kotkan, Jumalniemen ja Sunilan rannoilla leimusivat vuosikymmenien ajan ikuiset tulet – kuuluisat rimahelvetit – jotka varsinkin pimeällä tarjosivat satamaan tulijoille komean näyn.

Rimaongelma ratkesi vasta, kun sulfaattiselluloosan valmistus pääsi käyntiin 1900-luvun alkuvuosina.

Sitä edelsi kuitenkin monia epäonnisia vaiheita mukaan lukien ankara räjähdysonnettomuus kesäkuussa 1908.

Keittokattilassa oli huolimattoman työn seurauksena virheellinen hitsaussauma, joka repesi, ja lennätti koko kattilan taivaalle.

”Sen yläosa jatkoi matkaansa aina 150 metrin korkeuteen ja putosi pomppien kuin kumipallo Norjan sahan kalliolle singoten lipeää ja selluloosaa ympärilleen”, kertoo tapauksen silminnäkijä.

Edellisen Sakari Viinikaisen Historiaa hymy huulessa -sarjan jutun täältä.