Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen saa Viherympäristöliiton Elämäntyö-stipendin: "Lajinahan tämä on maraton"

Palkinnon perusteluissa korostuu Heikki Laaksosen tekemä tuloksellinen työ Kotkan puistojen hyväksi. Harmaa teollisuuskaupunki on muuttunut puistojen ykköskaupungiksi Suomessa.

Kimmo Seppälä

Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen Katariinan Meripuistossa. Arkistokuva vuodelta 2017.
Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen Katariinan Meripuistossa. Arkistokuva vuodelta 2017.

Viherympäristöliitto ry on myöntänyt Viherpäivillä Jyväskylän Paviljongissa ensimmäistä kertaa Elämäntyö-stipendin. Palkinnon saa kotkalainen puutarhaneuvos, kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen tänään Viherpäivien iltajuhlassa.

Idea palkinnon jakamiseen tuli Viherympäristöliitolle yksityishenkilöltä.

– Tämä on hyvä tapa antaa tunnustus työstä, joka on pitkäaikaista ja tuloksellista, kertoo Viherympäristöliiton pääsihteeri, puutarhaneuvos Seppo Närhi.

Elämäntyöpalkintoja jaetaan Närhen mukaan jatkossakin.

Viherympäristöliiton hallitus päätti stipendin saajan. Hallituksen mukaan Kotka on vahva esimerkki siitä, miten tavoitteellinen työ kaupungin viihtyisyyden ja vetovoiman lisäämiseksi tuottaa tulosta.

– Laaksonen on tehnyt erittäin tuloksellista työtä ja koko ura on Kotkan hyväksi. Jokainen näkee sen, mikä se muutos on ollut. Harmaasta teollisuuskaupungista puistojen ykköskaupungiksi Suomessa, sanoo Närhi.

Muutokset eivät tapahdu hetkessä

Laaksonen on iloinen saamastaan kunniasta ensimmäisenä Elämäntyö-stipendin saajana.

– Onhan tämä tosi hieno asia, kertoo Laaksonen.

Perusteluissa esille nousee Laaksosen näkemyksellisyys. Laaksonen itse kuvailee, että lähes 40 vuotta kestänyt työ Kotkan viheralueiden parissa sisältää ylä- ja alamäkiä.

– Onneksi tässä loppupuolella on enemmän positiivisia asioita.

Hän kuvailee itseään vähän malttamattomaksi ja haluaisi, että asioita tapahtuisi nopeastikin.

– Lajinahan tämä on maraton. Viidessä vuodessa näkee, että kääntyykö laiva. Kymmenessä vuodessa alkaa jo vähän nähdä, kääntyykö.

Hänen mukaansa kaupungin muuttamisessa on kyse vuosikymmenistä.

– Poppakonsteja ei ole.

Ei kahta samanlaista puistoa

Laaksosen tavoite on, että hän ei koskaan tee kahta samanlaista puistoa. Muuten suunnittelijana toistaisi helposti itseään. Toisteisuudesta hän antaa esimerkin.

– Ruotsin Ensköping on Pohjoismaiden johtava sipulikukka- ja perennakaupunki. Ne kaikki puistot ovat sitten sipulikukkaa ja perennaa. Kun olet yhden, toisen ja kolmannen nähnyt, niin neljäs jo tuntuu, että nämähän ovat kaikki jo nähty, kertoo Laaksonen.

Kotkassa hän on pyrkinyt siihen, että kun on nähnyt pari puistoa, monta on vielä näkemättä.

– Meillä on hyvät lähtökohdat. Meillä on vettä, avokallioita ynnä muita. Hyvä maisemasuunnittelu lähtee aina paikasta.

Palkinnon perusteluissa nostetaan esille myös taiteen suuri osuus kotkalaisten viheralueiden suunnittelussa. Lähes vuosittain on valittu uusi taiteilija, joka on saanut toteuttaa ydinkeskustan alueelle ympäristötaideteoksen.

Esille on otettu myös valaistus, joka kuuluu olennaisesti puistojen suunnitteluun. Sapokan Vesipuisto on saanut lukuisia palkintoja, joista yksi on valaistuksesta. Kotkan kaupungin puistot, myös kansallinen kaupunkipuisto, ovat saaneet kotimaisten palkintojen lisäksi myös kansainvälistä tunnustusta.

Nyt työn alla on Koskipuisto

Laaksosella ei ole Kotkan puistoista henkilökohtaista suosikkia, sillä se on myös mielialakysymys.

– Kovalla myrskyllä Katariinan Meripuistohan on hieno. Silloin ihminen todella kokee sen pienuutensa, sanoo Laaksonen.

Taas jossain muissa tilanteissa Sapokan Vesipuiston puronvarsi voi olla hiljentymisen paikka. Laaksosen mukaan Kotkassa käynyt maisema-arkkitehtiryhmä kuvaili Jokipuistoa satumaaksi. Tulossa on myös uutta.

– Koskipuisto on juuri nyt meillä työn alla. Sehän taas sitten on erämaatyyppinen. Siellä pieniä asioita vähän kohennellaan, mutta luonto ja kosket määräävät tahdin.

Omia materiaaleja kannattaa käyttää

Nykyään puhutaan paljon kestävästä rakentamisesta.

– Olen sanonut, että meillä kolmekymmentä vuotta sitten aloitettiin se, kertoo Laaksonen.

Kotimaisen graniitin käytön tajuaminen vaati Laaksoselta etäisyyttä. Hän oli aikanaan opiskelemassa ja töissä Yhdysvalloissa.

– Olin alkuun Länsi-Virginiassa. Siellä oli korkeuseroja aika paljon ja tehtiin paljon muureja.

Tyypillinen rakennusmateriaali oli liuskekiveä tai hiekkakiveä. Kerran Laaksonen oli mukana rakentamassa varakkaalle kanadalaiselle henkilölle graniitista muuria.

– Sanoin työkavereille, että tästähän tuli hitsin hieno, miksikäs ei käytetä graniittia enemmän. He sanoivat, että hölmö, kai sinä tajuat, että pitää olla miljonääri, jos graniittia käyttää.

Laaksonen oli kertonut heille, että Suomessahan graniittia on metsät täynnä.

– He katsoivat, että taas tuo suomalainen valehtelee.

Tämä kokemus avasi Laaksosen silmät.

– Hitto vie, ei meidän kannata mitään marmoreita alkaa tuomaan tai jotain hiekkakiveä, vaan meillä on graniitti.

Laaksosen mukaan kun suunnittelussa käytetään omia materiaaleja, ollaan jo oikeilla poluilla.

– Teollisuuden sivukiveähän me olemme käyttäneet uranuurtajina jo aikaa sitten. Sitähän saa sepelin hinnalla.

Laaksonen haluaa varmistaa puistojen tulevaisuuden

Laaksonen haluaa kiittää kollegoitaan ja muita alan ihmisiä.

– Viime vuonna taas kolmisenkymmentä ammattilaisryhmää oli puistokierroksella Kotkassa. Ei missään muualla Suomessa ole tällaista ilmiötä.

Laaksosen mukaan hän alkaa olla työuransa loppusuoralla, ainakin kaupungin puolella. Hän haluaisi varmistaa puistojen kehittämisen jatkuvuuden.

– Nyt on jo investoitu ja käytetty erilaista kapasiteettia aika paljon muutama vuosikymmen. Nyt pitäisi pitää huoli siitä, että jatkuvuus on taattu.

Nyt työuransa loppuvaiheessa hän on päässyt suunnittelemaan puistokohteita myös Haminassa.

Uusimmat uutiset