Levätilanne voi olla vaikea ensi kesänäkin — Tutkimusalus Aranda matkasi merelle ja tutkimustulokset kertovat, että levän kukoistamiseksi tarvittavaa fosforia pääsi tänä kesänä virtaamaan Suomenlahden itäisimpiä aluevesiä myöten

Loppusyksyn tuulisuudesta ja tulevan talven jäätilanteesta riippuu, kuinka suuri osuus syvävedessä olevasta fosforista päätyy pintakerrokseen. Sillä puolestaan on ratkaiseva merkitys siihen, kuinka paha levätilanne on edessä ensi kesänä.

Mika Strandén

Suomenlahden itäosiin asti kulkeutunut suolainen ja vähähappinen vesi voi tietää vaikeaa sinilevätilannetta myös ensi vuodelle.
Suomenlahden itäosiin asti kulkeutunut suolainen ja vähähappinen vesi voi tietää vaikeaa sinilevätilannetta myös ensi vuodelle.

Suomenlahdella nähtiin tänä kesänä vuosikymmenen voimakkaimmat sinileväkukinnat. Pahimmillaan levälautat kattoivat lähes koko merialueen. Tutkimusalus Arandalla tehdyissä tutkimuksissa paljastui, että Suomenlahden itäosiin asti kulkeutunut suolainen ja vähähappinen vesi voi tietää vaikeaa sinilevätilannetta myös ensi vuodelle.

—  Saimme kerättyä meren tilan arvioinnin kannalta olennaisia näytteitä Suomenlahdelta, pohjoiselta Itämereltä ja eteläiseltä Selkämereltä, kertoo johtava tutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Lehtiniemi ja vanhempi tutkija Pekka Kotilainen SYKEstä toimivat 11. syyskuuta alkaneen seurantamatkan matkanjohtajina.

— Sekä Arandan matkan tulokset että muut seurantatutkimukset kertovat selkeästi, että Itämeren tilan parantaminen vaatii edelleen nopeita toimia, sanoo SYKEn pääjohtaja Lea Kauppi.

Fosforin määrä ratkaise

Syksystä 2016 lähtien Suomenlahdelle on kulkeutunut Itämeren pääaltaalta vanhaa voimakassuolaista, vähähappista ja fosforipitoista syvävettä, joka lähti liikkeelle vuosina 2014-2016 Itämereen tulleiden suolapulssien seurauksena.

— Tänä kesänä Suomenlahdelta virtasi pitkään jatkuneelle korkeapainetilanteelle tyypillisesti pintavettä Itämeren pääaltaalle, jolloin suolaista ja vähähappista syvävettä pääsi virtaamaan Suomenlahdelle itäisimpiä aluevesiä myöten, kertoo erikoistutkija Seppo Knuuttila toteaa.

Koko Suomenlahdella vesi on nyt voimakkaasti kerrostunutta. Suolaisuuden ja lämpötilan harppauskerrokset sijaitsevat 20-30 metrin syvyydessä.

— Niiden alapuolella on huomattavan paljon suolaista vettä, jonka fosfaattipitoisuus on koholla. Loppusyksyn tuulisuudesta ja tulevan talven jäätilanteesta riippuu, kuinka suuri osuus fosforista päätyy pintakerrokseen. Tällä puolestaan on ratkaiseva merkitys ensi kesän sinileväkukintariskin kannalta. Ennen harppauskerrokset olivat 15 metriä syvemmällä eikä fosforia päässyt vesiimme. Jos syksyn myrskyt sekoittavat vedet pohjaa myöten, fosfori leviää ja leväkukinnot kukoistavat.

Suolaista vettä on työntynyt Ahvenanmeren kautta myös eteläiselle Selkämerelle. Siellä pohjanläheinen happipitoisuus ei kuitenkaan ole alentunut toissavuoden tilanteesta eivätkä fosfaattipitoisuudet ole koholla.

Linda Varoma

— Jos syksyn myrskyt sekoittavat vedet pohjaa myöten, fosfori leviää ja leväkukinnot kukoistavat, toteaa erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta.

Itämeren pääaltaan tila vaikuttaa levämäärään

Suomenlahden levätilanne ei johtunut Suomenlahden oman valuma-alueen fosforipäästöistä.

— Avomeren ja myös saariston vedenlaatuun vaikutti Itämeren pääaltaan hapeton ja hyvin fosforipitoinen syvävesi. Suomenlahden valuma-alueen päästöt ovat vähentyneet tällä vuosituhannella enemmän kuin missään muualla Itämeren alueella. Suomenlahden tila olisi paljon parempi, jos fosforipitoista vettä ei olisi päässyt alueellemme.

Vedenlaadun ja levämäärän kehitystä seurattiin Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskusten ylläpitämillä rannikon intensiiviasemilla, joilta saatiin havaintoja joka toinen viikko. Lisäksi tietoa merialueiden tilasta saatiin satelliittikuvista ja kauppalaivoilla tapahtuvasta Algaline-seurannasta.

Tammikuussa ja kesäkuussa toteutettiin normaalia suppeammat avomeren seurantamatkat Rajavartioston avustuksella. Arandan matkalla syyskuussa todettu suolaisuuden harppauskerroksen kohoaminen näkyi Suomenlahdella jo kesäkuussa.

Leväongelman luultiin jo pienentyvän

Erityisesti itäisellä Suomenlahdella on noin vuosikymmenen ajan saatu kesäisin iloita levämäärän pienentymisestä. Ulkosaariston havaintopaikoilla levämäärä alkoi kuitenkin kasvaa uudestaan jo kesällä 2017, ja tänä kesänä levämäärän kasvu jatkui.

— Loppukesän suurta levämäärää itäisellä Suomenlahdella selittävät heinä-elokuun taitteen voimakkaat itätuulet, joiden seurauksena hyvin fosforipitoista vettä sekoittui syvemmältä pintakerrokseen. Elokuun alkupuoliskon levämäärää vastaavia a-klorofyllipitoisuuksia on edellisen kerran mitattu merialueella kesällä 2005.

Suomenlahden poikkeukselliseen suolakerrostuneisuus- ja ravinnetilanteeseen johtaneet ilmiöt liittyvät ilmastollisten tekijöiden määräämiin virtauksiin ja Itämeren pääaltaan tilaan.

— Myös jatkossa Itämeren pääaltaan tilan kehityksellä on ratkaiseva vaikutus Suomenlahden tilanteeseen. Tämä korostaa päästövähennysten tarvetta edelleen koko Itämeren valuma-alueella sekä Itämeren osa-altaat kattavan korkeatasoisen avomeren seurannan tärkeyttä Suomenlahden tilan arvioinnissa ja muutosten ennustamisessa.

Sinileväriskiä kasvattaa tulevaisuudessa Itämeren alueen lämpeneminen. Knuuttila muistuttaa, että ilmastonsuojelu on samalla Itämeren suojelua eikä ilmaston lämpeneminen paranna Itämeren tilannetta.

— Tänä kesänä pohjoisella Itämerellä mitattiin veden lämpötilaennätys, 27 astetta. Vesimassan lämpeneminen ja voimistuva kerrostuminen voivat laajentaa hapettomia alueita, mikä puolestaan kiihdyttää fosforin vapautumista meren pohjasta. Lisäksi yleistyvät talviset vesisateet huuhtovat valuma-alueelta mereen entistä enemmän ravinteita.