Kotkan lyseon kuoro vieraili Lyypekissä myös jäteasemalla: ”Siellä haisi järkyttävältä”

Lyseolaisten Saksan-matka antoi esiintymistilaisuuksia, mutta esitteli myös arkea. Vegaaniperhe haki vieraille naapurista kinkkua.

Päivi Taussi

Osa matkalaisista tarjoili pienet jälkikaiut matkasta. Se oli silmiä avaava kokemus.
Osa matkalaisista tarjoili pienet jälkikaiut matkasta. Se oli silmiä avaava kokemus.

Laulaminen liikutti. Jäteasema järkytti. Matka meni mukavasti.

Vegaaniperhe hankki vieraalleen kinkkua ja meetvurstia, mutta ei kuitenkaan suostunut ostamaan tällaista tarjottavaa.

Opimme selviytymistä. Syntyi luotto, että vieraassakin paikassa pärjää.

Kutakuinkin näin kuvailivat Kotkan lyseon kuoron laulajat taannoisen Saksan-matkansa kokemuksia. Kuoro, musiikin opettaja Maaria Salmi ja rehtori Mette Godenhjelm olivat kotkalaislukion lähettiläinä lokakuussa, kun Lyypekissä vietettiin ystävyyskaupunkiviikkoa. Kuoro esiintyi kahdessa tilaisuudessa ja sai myös tilaisuuden sukeltaa saksalaiseen kulttuuriin ja arkiseen elämäntapaan.

Opittiin selviytymistä

Nyt muutama viikko matkan jälkeen Kiia Hoikka, Maiju Koivula, Oiva Kupiainen, Veeti Kuusela, Ville Putkonen, Sofia Salonen, Iiris Mankki, Mettemai Palmer, Tobias Schenk, René Närhi, Sini Okkonen, Ada Majander, Cevor Tikerpuu ja Werneri Setälä istuvat koulunsa aulassa ja puntaroivat matkan antia. Heidän lisäkseen reissussa oli vielä muutama muu laulaja.

— Opimme selviytymistä. Syntyi luotto, että vieraassakin paikassa pärjää.

Deutsch-Finnisch Vereinin kutsuman ja kustantaman vierailun ensisijainen peruste oli varmaankin se, että kuoro sai laulaa. Nuoret kuitenkin näkevät arvonsa myös sillä, että asuivat perheissä ja näkivät ja kokivat yhtä ja toista.

Selviytymisharjoittelua oli vaikkapa se, että joku sai paikasta toiseen siirtymistä varten polkupyörän ja opastusta reitin valinnasta.

Mitä pannaan leivän päälle?

Arkikokemuksia oli esimerkiksi ruokailu. Kotkalaisnuorten mielestä Saksassa syödään eri tavoin kuin Suomessa.

Tosin heidän isäntäperheissään oli erilaisia tapoja. Joissakin perheissä tarjottiin tuhti aamiainen, niin että otettavana oli ”kuutta erilaista ilmakuivattua kinkkua ja monta lajia meetvurstia”. Joillakuilla oli pöydässä vain leipää ja hilloa.

— Minulta kysyttiin, mitä syön aamiaiseksi. Kerroin, että leipää. Minulta kysyttiin, mitä laitan leivän päälle. Kerroin, että kinkkua tai makkaraa, raportoi yksi matkalainen.

Isäntäperheessä oltiinkin vegaaneja — mutta myös toisenlaisia valintoja ymmärtäviä. Isännät kävivät kuulemma hakemassa vieraan toivomia leivänpäällisiä jostain naapurista.

— He eivät kuitenkaan halunneet ostaa tällaista.

Mikään ei mennyt mönkään

Kysymys, menikö mikään pieleen, saa vastaajat vilkuilemaan toisiaan, ehkä virnuilemaankin.

— Keskiviikkona vierailimme jätelaitoksella. Se oli kyllä kokemus! Siellä haisi järkyttävältä.

Rehtori haluaa täydentää kertomusta. Mette Godenhjelmin selittää, että jätelaitosvierailu sujui vähän toisella lailla kuin Suomessa on totuttu. He eivät katselleet vain pleksilasin takaa, mitä ihmisiltä jää. He olivat suoraan samassa tilassa, jossa jätteet kulkevat. Vierailua voi kuvata vaikka käsitteella ”silmiä avaava kokemus”.

— Mikään ei mennyt matkalla mönkään. Kaikki nuoret toimivat hienosti. Olen tosi iloinen ja ylpeä, sillä näin, että matka oli monelle merkityksellinen. Sellaiselta voi saada ystäviä ja oppia joitakin taitoja, Godenhjelm sanoo.

Pitkä pötkö mutta vähän

Kotkalaisnuoret esiintyivät yhdessä sikäläisen koulukuoron kanssa. Kotkalaiset olivat harjoitelleet tahollaan, lyypekkiläiset tahollaan.

Yhteistä harjoitteluaikaa oli esiintymistä edeltävänä päivänä kolme tuntia.

— Onhan se yhtenä pötkönä paljon, mutta kaikkiaan tosi vähän, nuoret sanovat.

KAINALOJUTTU: Opiskelua ja harrastusta

Kotkan lyseon rehtori Mette Godenhjelm ja musiikin opettaja Maaria Salmi iloitsevat koulun kuoron saamasta roolista. Vaikka koulu ei ole mikään musiikkiin suuntautunut erikoislukio, sen kuoro kelpaa kaupungin kulttuurilähettilääksi ja kansainväliseksi käyntikortiksi.

Kuoro on toiminut kohta kymmenen vuotta. Ensi kevääksi onkin kaavailtu merkkipaalua juhlistavaa konserttia.

Kuoro on kaikille avoin. Laulajia on noin 45. Opettaja ei pitänyt ihan tiukkaa kuria siitä, että aloittaneiden on pakko jatkaa loppuun saakka tai että kesken lukuvuoden ei olisi enää saanut tulla mukaan. Se on osa lukion opetusta, vaikka se samalla palvelee myös harrastuksena.

Kehittämisideoissa on vilahdellut ajatus, että kouluun perustettaisiin toinenkin kuoro. Salmen mielestä se voisi olla isosta kuorosta valittu ryhmä, joka voisi ottaa ohjelmaansa myös haasteellisempaa laulettavaa.

Godenhjelm viittaa kuoron merkitystä arvioitaessa myös historiaan. Koulun seniorit saattavat muistella Kotkan lyseon kuoropoikia. Sille on nyt sekakuoroseuraaja.

Lyseon lukion kuoron Whatsapp-ryhmässä on 99 jäsentä, yli kaksinkertaisesti nykylaulajien määrään verrattuna. Koulusta jo lähteneet pitävät yhteyttä. He jopa käyvät koulun juhlissa ja haluavat laulaa nykyisten lyseolaisten kanssa.