Konserttiarvio: Nuoren tähtisellistin ilmavaa taituruutta

Kymi Sinfonietta: Sellon lumoa. Kuusankoskitalon Kuusaa-sali 15.10.2020. Johtajana Olari Elts, solistina Jonathan Roozeman, sello

Olisikohan Haydnin konserton täysipainoinen esittäminen yhtä suuri haaste kuin vaikkapa Dvorakin sinänsä monumentaalisemman konserton toteuttaminen? Haydnin näennäisesti helpompi teksti kun on soinnillisesti ja tyylillisesti niin arkaa, että pienetkin horjahdukset kuuluvat, eikä solisti ei pysty hämäämään kuulijaa korskeilla eleillä.

Nuorelle Jonathan Roozemanille Haydn vaikutti helpolta. Hän viljeli kevyen ilmavaa mutta ilmeikästä sointia ja muotoili musiikkia hienovaraisella musikaalisuudella. Hänen rytminkäsittelyssään vapaus yhdistyi vahvaan rakenteeseen. Joustavaa ryhdikkyyttä, herkkää kauneutta, säkenöivää taituruutta ja voilà: tässä tulkinta joka olisi kelvannut maailman suurille konserttilavoille.

Solistin lennokas vapaus tuotti myös hankaluuksia. Orkesterilla oli ilmeisiä vaikeuksia ajoittain pysyä hänen mukanaan. Etenkin huippunopeassa finaalissa eriaikaisuutta ilmeni tarpeettoman paljon.

Ylimääräisenä kuultu Bachin Courante G-duurisarjasta vahvisti saatua kuvaa: Roozeman ymmärsi soittamaansa syvällisesti. Hän hahmotti musiikin sointurakenteen ja muotoili rytmin selkeän joustavasti.

Aaron Coplandin Appalakkien kevät -sarja vaati alkuun totuttelua. Nyt kun soittajisto oli normaalia pienempi, yksittäisten soittajien osuudet kuuluivat enemmän, ja yhteissoitto vaati kamarimusiikillisempaa osaamista. Vaikutelma epätasaisesta soinnista häipyi kappaleen edetessä, ja viimeistään nerokkaasti soitinnetut muunnelmat Simple Gifts -laulusta soivat täyteläisesti, ja säveltäjälle tärkeän yksinkertaisuuden ylistyksen myötä teos nousi täyteen merkitykseensä. Konsertin ylimääräisenä kuultu katkelma Coplandin Rodeosta ei päästänyt orkesteria helpolla.

Kommentoidut