Paljonko saa taiteellisen vapauden nimissä lainata? Miten vanha ja laaja ilmiö on?

Outi Oja ja Sanna Nyqvist avaavat aihetta tuoreessa teoksessaan.

Kirjailijat näpistävät. Se on faktaa, sillä siteeraaminen on myös ammattikunnan laillinen työmetodi.

Tätä Tukholman yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden lehtorin FT Outi Oja ja Helsingin yliopistossa yleisen kirjallisuustieteen tutkijatohtori Sanna Nyqvist avaavat tuoreessa teoksessaan Kirjalliset väärennökset: Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia (Gaudeamus).

Sivuilla vilahtelee tapauksia, joihin liittyy huijauskohuja: Skotlannin kansalliseepos, salanimi Jan Wictor, Kalevala, V. A. Koskenniemi, Mika Waltari, Mauri Sariola, Anja Kauranen (Snellman), Panu Rajala, Eija Lapinleimu.
Kukin keissi ja lopputulos on omanlaisensa.

— Esimerkiksi Lönnrot saa Kalevalan kirjoittajana puhtaat paperit, mutta James Macpherson Skotlannin kansalliseepoksen runoilijana on kiistanalainen. Erikoinen on Waltarinkin tapaus. Englantilainen Colin Slater julkaisi Waltarin Ihmiskunnan viholliset omissa nimissään, ja teos on vielä Amazonin listoilla, kertoo Oja.

Kaksin hyvin samanlaista soutajaa

Savonlinnalainen hammaslääkäri Raimo Juntunen voitti vuonna 1981 Soutaja-novellillaan Joel Lehtosen novellikilpailun.

Plagioitiinko hänen tekstiään myöhemmin?

Muun muassa tätä mietittiin, kun kirjailija Ilkka Pitkänen julkaisi samannimisen ja samaa aihetta kuvaavan romaanin vuonna 1987.

Seuraavana vuonna Pitkänen sai teoksellaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon.
Jo edesmenneen Raimo Juntusen poika kirkkoherra Sammeli Juntunen muistaa, että kotona puhuttiin asiasta.

— Isä kertoi saaneensa novellin aiheen lehtiuutisesta. Siinä kerrottiin miehestä, joka eli kuten novellin soutaja. Souteli kesät, asui autioissa kesämökeissä ja hankkiutui aina syksyllä vankilaan sellaisella rikkeellä, että vapautui taas kevääksi soutukauden alkaessa.

Juntunen muistaa isänsä kuulleen Ilkka Pitkäsenkin löytäneen aiheensa lehtiuutisesta.

— Isääni harmitti tekstien samankaltaisuus, ja hän oli selvästi ärsyyntynyt.

Teksteistä kirjoitti Itä-Savoon ansiokkaan vertailun Reijo Pakarinen: Soutaja lähti soutamaan. Yksi aihe, kaksi tulkintaa. (11.10.1987)

Oliko kyse yhteensattumasta vai tahallisuudesta?

Pakarinen päätyy ajattelemaan, ettei kyse ole plagiaatista: ”Toisistaan tietämättä kaksi kirjoittajaa omilla tahoillaan on ilmeisesti saman yllykkeen pohjalta luonut tekstin, jossa hetimiten luulisi maistuvan plagiaatin. Mutta tuskin tässä muusta on kyse kuin siitä, että Raimo Juntunen ja Ilkka Pitkänen ovat lukeneet aikanaan saman lehtiuutisen.”

Lopussa Pakarinen silti toteaa, että enemmän Soutajissa on kuitenkin yhteistä kuin eroja.

Jokainen tapaus punnitaan erikseen

Kirjallisuuden ammattilaisina Oja ja Nyqvist eivät suhtaudu väärennösilmiöön yksioikoisesti.

— Jokaista tapausta on punnittava erikseen ja vasten ajan kontekstia, sanoo Oja.

Hänen mukaansa sopivan ja ei-sopivan lainaamisen raja vaihtelee. Joskus on kyse väärennöksestä, joskus lainaaminen on luonnollinen luovan työn apuväline. Jos kuitenkin ottaa nimiinsä toisen tekijän teoksen, rikkoo lakia. Ei ole eksaktia totuutta, joka sopisi kaikkiin tapauksiin.

Nyqvist ja Oja jakavat teoksessaan kirjalliset väärennökset kolmeen ryhmään: varsinaisiin väärennöksiin, plagiaatteihin ja identiteettihuijauksiin.

Lukiessa huomaa, että kirjallisten väärennösten ilmiö on ikivanha, tapauksia on paljon niin maailmankirjallisuudessa kuin kotimaisessakin.

Valehtelu ja identiteettihuijaus eivät olekaan vain tämän ajan ilmiö.

— Kiinnostuimme aiheesta, koska Suomessa ei ole tätä tutkittu. Myös tekijänoikeudet ovat käymistilassa. Meillähän käytetään 60-luvulla säädettyjä tekijänoikeuslakeja.

Suhtautuminen muuttunut vuosien varrella

Oja ja Nyqvist halusivat saada selvyyttä siihen, miten taiteellinen luomistyö kohtaa tekijänoikeudet.

— Oli havaittavissa, että eri aikoina on suhtauduttu lainaamiseen ja sen oikeutukseen eri tavalla sallien.

Koska plagiaattikohuja nousee yhä säännöllisin väliajoin, on Ojan mielestä ehdottoman tärkeää tutkia asiat ennen kuin hutkitaan kirjailijaa.

— Teoksemme osoittaa tapauskohtaisen tutkimisen tarpeen, sillä väärennösepäilyn jäljet ovat pitkät. Kerran epäiltyä seuraa aina varjo.

Kirjallinen lainaaminen on hyvin monitahoinen ilmiö, koska taide rakentuu kerroksittain entisen päälle, tietoisesti ja tiedostamatta. Alimpana ovat myytit, ylimpänä sitaattimerkein selkeästi osoitetut lainaukset.

Väliin jäävät enemmän tai vähemmän tunnistettavat viittaukset, jotka koskevat esimerkiksi juonikuvioita, hahmoja, ympäristöjä ja tyylejä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet