Haminan kellarista löytyi keisarillinen lahja — Se ja muut vanhat kirjat ovat nyt näyttelyssä Vellamossa

Vuosisatoja vanhoissa kirjoissa näkyivät käytön jäljet, mutta hometta niissä ei ollut eikä kosteusvaurioita. Myös inhimilliset, yksittäisten ihmisten ja perheiden elämän käänteet heijastuvat lehdiltä ja lehtien välistä.

Raimo Eerola

Tohtori Olga Sipolan mielestä kirjakokoelma on arvokas nimenomaan kokonaisuutena.
Tohtori Olga Sipolan mielestä kirjakokoelma on arvokas nimenomaan kokonaisuutena.

Tutkija Olga Sipola avaa kirjan kannet. Kannet kiiltävät. Ne ovat kullattua hopeaa, kultasepän kauan sitten tekemät.

Suurikokoisilla sivuilla on kirkkoslaavinkielistä tekstiä ja kaiverruskuvia. Alttarievankeliumikirja on painettu Moskovassa vuonna 1758.

En usko, että Haminassa ja Kotkassa on paljon yhtä vanhoja teoksia.Olga Sipola

— Tämä on tosi arvokas kirja, Sipola sanoo.

Kulttuurihistoriallista kiinnostavuutta lisää se, että kirja on keisarillinen lahja Haminan ortodoksiselle kirkolle. Tuolloin Venäjän hallitsijana oli Elisabet, Pietari Suuren ja Katariina I:n tytär.

Tila oli kuitenkin kuiva

Se on yksi Merikeskus Vellamossa avatun Kirjojen unohdettu merkitys -näyttelyn esineistä. Tutkija taisi löytää sen vähän vahingossa Haminasta seurakunnan varastosta, niin kuin löysi muutkin näyttelyn kirjat.

Raimo Eerola

Tutkija ihailee kirjojen kuvitusta.

Kotkalainen tohtori Sipola on taidehistorioitsija. Hänen erikoisalaansa ovat ikonit, ja siinä roolissa hän seurakunnan kellareitakin kolusi. Hän valmisteli esitelmää, kun Haminan Pietarin ja Paavalin kirkko viime vuonna täytti 180 vuotta.

Varastot ja kellarit kuulostavat ei-ihan-viimeisen-päälle harkituilta kulttuuriaarteiden säilytyspaikoilta.

— Se oli kuitenkin kuiva tila, Sipola kertoo.

Haminan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Ville Kiiveri vahvistaa, että säilytys on hoidettu vähän niin ja näin. Kiiverin mukaan seurakunnalle 1900-luku oli varsin vaihtelevaa aikaa, sillä se oli välillä itsenäinen ja välillä se kuului Kotkan yhteyteen. Se selittää arkistojen kohtelua.

Ei hometta eikä kosteusvaurioita

Ennen näyttelyä kirjat olivat konservoitavina. Helsinkiläisen Konservointi Arkin Tiina Lindgrenin mukaan niissä näkyivät ennen muuta käytön jäljet.

— Kirjoissa ei ollut hometta eikä kosteusvaurioita. Niistä näki, että toisia osia oli käytetty enemmän kuin toisia. Konservaattorin näkökulmasta ne olivat aika hyvässä kunnossa. Minusta oli jollakin tavalla koskettavaa, että kun niitä on käytetty, on poltettu paljon tuohuksia. Kirjoissa oli mehiläisvaharoiskeita, ja niistä osa poistettiin ja osa jätettiin.

Pääasiallinen työ oli kuivuneiden ja hapristuneiden nahkaosien huoltaminen.

Kuin surullinen päiväkirja

Näyttelyn vanhin kirja on vuodelta 1696. Nuorimmat kirjat ovat 1900-luvun alkupuolelta.

Olga Sipola lukee kirjoista muutakin kuin varsinaisen käyttötarkoituksen viestejä.

Raimo Eerola

Lehtien välistä löytyi ikään kuin käyttäjien tervehdyksiä, kuten sulkakynä.

— Kirjat heijastavat erilaisia taidetyylejä. Kirjoja on painettu Moskovassa, Pietarissa, Kiovassa... Niistä näkyy esimerkiksi Pietarin pääkaupungin pikkuisen akateeminen tyyli.

Myös inhimilliset, yksittäisten ihmisten ja perheiden elämän käänteet heijastuvat lehdiltä ja lehtien välistä. Yhden kirjan sisältä löytyi sulkakynä. Toisen välissä oli prässätty kukkanen. Yhteen kirjaan on kirjoitettu, kuinka perheenjäsen toisensa jälkeen kuoli.

— Se on kuin surullinen päiväkirja.

Kirjat eivät jää Haminaan

Olga Sipola pohtii, mikä on kirjojen kohtalo. Ortodoksikirkon hallintojakoa ollaan uudistamassa ja seurakuntia liittämässä yhteen. Sipolan mielestä kellarilöytö on arvokas nimenomaan kokonaisuutena, ja hän toivoo, että niitä ei siroteltaisi sinne ja tänne.

Kirkkoherra Ville Kiiveri sanoo, että kirjat eivät jää Haminaan, koska ne halutaan asianmukaiseen säilytykseen. Todennäköisiä sijoituspaikkoja ovat ortodoksikirkon keskusrekisteri ja Kansallisarkisto.

Vellamossa avatun näyttelyn nimi viittaa kirjojen moniin tehtäviin ja merkityksiin. Yksi rooli on edustaa kauneutta. Nahalla päällystetyt puukannet, marmoroidut etulehdet, kullatut reunukset ja ornamentein koristellut selkämykset ilmentävät juhlallisuutta ja arvokkuutta. Kirjojen sidonta, kirjoitusasu ja kuvat heijastavat esteettisiä käsityksiä.

Ne peilaavat myös paikkakunnan historiaa.

— En usko, että Haminassa ja Kotkassa on paljon yhtä vanhoja teoksia, Sipola sanoo.

Kirjojen ohella näyttelyssä on teemaa tukevia ikoneita. Ne ovat lainassa yksityiskokoelmista Kotkasta ja Jyväskylästä.

Raimo Eerola

Kulttuurihistoria suorastaan kiiltää.

Kirjojen unohdettu merkitys -näyttely Vellamossa 20.1. saakka.

KOMMENTTI: Lastulevykaapissa ilman suojapusseja

Lause ”...ja jotka löydettiin seurakunnan varastosta” kolahti. Näinkö kulttuurihistoriallista perintöä vaalitaan?

Kyllä. Unohtajia, ajattelemattomia, resurssien puutetta surevia ja muita hyvien syiden haltijoita on varmasti ihan vaikka missä, kirkollisissa, maallisissa, julkisissa ja yksityisissä piireissä.

Haminan ortodoksista seurakuntaa lähellä on Kotkan ortodoksinen seurakunta, ja myös sen varastoissa on kaikenlaista vähän niin ja näin jätettynä. Esimerkiksi vuosisatoja vanhoja jumalanpalveluspukuja säilytetään tällä haavaa kirkon vintillä lastulevykaapissa ilman suojapusseja tiiviisti yhteen tungettuina. Suojapusseja ollaan kyllä hankkimassa. Vintiltä haettiin tänä vuonna seurakunnan omissa tiloissa järjestettyyn pieneen näyttelyyn esimerkiksi Aleksandr Suvorovin lahjoittama puku. Suvorov (1730—1800) oli se tyyppi, joka suunnitteli näitä täkäläisiä(kin) linnoituksia.

Joskus asiat ovat olleet vielä hullummin. Keisarinnan lahjoittama puku päätyi roskalavalle, perhossilkkisiä tekstiilejä on pesty pesukoneessa.

Muilta tahoilta voisi kaivella muita esimerkkejä, samankaltaisia.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet