Elä oikein! Hyvinvointia etsitään nyt innokkaasti kirjoista — Psykologi: Oma-apukirjat voivat olla myös vahingoksi

Voiko terapia-, hyvinvointi- ja oma-apukirjallisuudesta olla aidosti hyötyä lukijoille? Entä onko mahdollista, että niistä voisi olla joillekin ihmisille suoranaista haittaa?

Juha Rika

Hyvinvointikirjallisuus tarjoaa lukijalle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Hoida kehoasi, helli mieltäsi. Vapaudu turhasta itsekritiikistä, opi onnistumaan pyrkimyksissäsi.

Aktivoi kehosi suojamekanismit ja vältä sairaudet. Löydä sisäinen voimasi. Hehku!

Tekijän ote aiheeseen paljastaa paljon samoin kuin se, ovatko kirjoittajan muut teot relevantteja.

Raivaa kotisi ja mielesi kaikesta turhasta. Opi syömään oikein, hengittämään oikein, liikkumaan oikein, ajattelemaan oikein.

Uutuuskirjojen luetteloissa tulee vastaan silmiinpistävän paljon erilaisia terapia-, hyvinvointi- ja oma-aputeoksia.

Kirjamessuilla oma ohjelmakokonaisuus

Tiedottaja Hanna-Leena Soisalo Atena Kustannukselta vahvistaa havainnon.

— Markkinoilla on tällä hetkellä suuri kysyntä elämäntaitokirjoille, mikä on johtanut siihen, että kustantamot myös tarjoavat näitä kirjoja entistä enemmän.

Kuvaavaa on, että Helsingin kirjamessut nosti viime syksynä hyvinvointikirjat ensimmäistä kertaa omaksi ohjelmakokonaisuudekseen.

Soisalo näkee hyvinvointikirjallisuuden suosion osana laajempaa ilmiötä. Ihmiset etsivät syvempiä sisältöjä elämäänsä kuluttamisen vastapainoksi.

Pinnalla psykofyysinen hyvinvointi

Kustannuspäällikkö Ulla Salmi Kirjapajasta huomauttaa, että tämäntyyppistä kirjallisuutta on tehty ennenkin. Lajityypin kotimainen klassikko, Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa, täyttää tänä vuonna 26 vuotta.

Elämäntaito-opuksia janoaakin nyt jo uusi sukupolvi.

— Pinnalla on psykofyysinen hyvinvointi. Työssä jaksaminen, itsestä huolehtiminen, kuntoilu ja feel good -jutut kiinnostavat, Salmi sanoo.

WSOY:n kustannuspäällikön Pälvi Kuosmasen mielestä hyvinvointikirjallisuuden painopiste alkoi muuttua viitisen vuotta sitten. Aiemmin niskan päällä oli fitness-henkinen kehon trimmaaminen. Nyt kysyntää on pikemminkin kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Kustantaja käyttää huuhaasiivilää

Mutta kuka on pätevä kertomaan muille, miten elämä kannattaa elää? Miten tiuha on kustantajan huuhaasiivilä?

Ulla Salmen mukaan kirjallisuudenlajista riippumatta kustantajan ammattitaitoa on tunnistaa, onko teos merkityksellinen.

— Tekijän ote aiheeseen paljastaa paljon samoin kuin se, ovatko kirjoittajan muut teot relevantteja. On tarkasteltava sitä, missä yhteydessä hän kirjoittaa.

Hanna-Leena Soisalo sanoo, että Atena käyttää usein asiantuntija-apua kirjan sisällön arviointiin.

Kuosmanen jaottelee hyvinvointikirjat kolmeen kategoriaan. Ylinnä ovat tunnelukko-kirjoistaan tunnetun Kimmo Takasen ja Maaret Kallion kaltaisten koulutettujen terapeuttien teokset, jotka pyrkivät usein tarjoamaan lukijalle työkaluja kohdennettuihin tarpeisiin.

Suomesta asiallista tarjontaa

Asiantuntijateosten jäljessä tulevat oma-apukirjat, joiden kirjoittajat ovat tyypillisesti elämänmuutoksen läpikäyneitä life coacheja.

— Voidaan puhua kokemusasiantuntijoista, Pälvi Kuosmanen sanoo.

Suomesta ei hänen mukaansa juuri tarjota kustantajille suoranaista höpöhöpöä. Suuresta maailmasta ohutta yläpilveäkin kyllä löytyy.

Kolmannessa kategoriassa ovat amerikkalaistyyliset self help -kirjat, joihin kuuluu muun muassa vaihtoehtouskonnollista käännöstarjontaa.

Sillekin on ottajansa myös Suomessa. Esimerkiksi australialaisen Rhonda Byrnen new age -henkiset elämänhallintaoppaat ja irlantilaisen Lorna Byrnen enkelikirjat ovat olleet suomennettuinakin jymymenestys.

Yksille hyötyä, toisille jopa haittaa

Voiko terapia-, hyvinvointi- ja oma-apukirjallisuudesta olla aidosti hyötyä lukijoille? Entä onko mahdollista, että niistä voisi olla joillekin ihmisille suoranaista haittaa?

— Vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, Vera Gergov sanoo.

Hän on koulutukseltaan psykologian lisensiaatti, erikoispsykologi ja psykoterapeutti, ja hän toimii Suomen Psykologiliitossa ammattiasioista vastaavana psykologina.

Gergov rinnastaa self-help-kirjallisuuden internetistä löytyviin oma-apuoppaisiin. Kummassakin ryhmässä on varsin käyttökelpoisia aineistoja, joista voi olla hyötyä kohtalaisen hyvinvoiville ihmisille, jotka tahtovat tutkia ja kehittää itseään.

— Niiden avulla voi saada lisää tietoa ja parantaa elämänlaatua.

Psykologia-hyllyssä muutakin kuin sitä

Lähdekritiikki on kuitenkin tarpeen. Ennen oppaisiin syventymistä kannattaa tarkistaa, onko kirjoittaja pätevä asiassaan ja perustuuko teos tutkittuun, luotettavaan tietoon.

Gergov huomauttaa, että edes kirjakaupoissa tai kirjastoissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

— Psykologia-nimikkeen alla voi olla samassa hyllyssä asiallisen kirjallisuuden joukossa paljon sellaisiakin teoksia, jotka eivät liity psykologiaan mitenkään.

Kenelle oma-apuoppaat sitten voivat olla vahingoksi?

Gergovin mukaan ainakin sellaisille ihmisille, joiden oireilu on niin hankalaa, että se haittaa selkeästi arjessa selviytymistä. Vaara on olemassa, jos tällainen henkilö päätyy kirjan luettuaan ajattelemaan, että kaikki ongelmat tulisi pystyä ratkomaan omin voimin.

— Jos on merkittävää psyykkistä oireilua, on tärkeää hakea ajoissa ammattiapua, Gergov sanoo.

Luetuimmat