Onko lahko johtajaansa varten?

Terho Miettinen – Raija Pelli: Harhaanjohtajat — vahvassa uskossa. Docendo 2017. 247 sivua.

Rikostoimittaja ja Uskontojen uhrien tuki –yhdistyksen puheenjohtaja näyttävät muodostavan toimivan yhdistelmän tietokirjan kokoamiseen. Toimittajan voimin tekstin määrä tiivistyy niukasti yli kahden sadan. Yhdistyksen puheenjohtajalle on tiivistynyt jäsenten kokemuksia kirjan aihepiiristä.

Kirjan sisältö näyttäisi painottuvan nimen mukaisesti karismaattisten uskonnollisten lahkojen johtamisessa nähtyihin väärinkäytöksiin, osin suoranaisesti rikoksiin. Erilliset luvut käsittelevät kriittisesti myös yliluonnollisia ilmiöitä, ihmetekoja ja ihmeparantamista.

Ensimmäisen luvun tilannekatsaus eräisiin villeimpiin uskonnollisiin yhdyskuntiin lienee kirjan julkisuusarvon kannalta katsottu tarpeelliseksi, mutta useimmat siinä esitellyistä lastensuojelu- ja rahankeräysrikoksista taikka kuolleista herättämisyrityksistä ja pienemmistä ihmeteoista on aiemmin dokumentoitu niin hyvin, ettei niistä ole juuri uutta kerrottavaa.

Ansiokkain osuus kuvaa varsin asiantuntevasti prosessia ja menetelmiä, joilla keskimääräistä alttiimmat ihmiset alistetaan osaksi autoritaarista joukkoliikettä, ja miten tätä voidaan ylläpitää vastoin järkeviä odotuksia. Lopun neuvot lahkoista irtautuville ovat varmasti hyviä, mutta kirja tuskin päätyy lahkojen lukupiireihin.

Lähdeviittaukset olisi hyvin voinut jättää pois. Uskottavuutta eivät lisää niissä vilisevät iltapäivä- ja sensaatiolehtien kaltaiset kauniisti sanottuna toisen käden lähteet. Arvattavissa oli, että kohdetahot kiistävät kirjan keskeiset teemat joka tapauksessa. Kohtuullisen hyvä kirjallisuusluettelo riittää asiasta enemmän kiinnostuneille.

Kirjoittajien ilmeisen selvänä pitämä jako hyviin, tavallisiin uskonnollisiin yhteisöihin ja epäilyttäviin tai vaarallisiin lahkoihin on ongelmallinen. Esimerkiksi Suomessa ortodoksinen kirkko nauttii sympaattisen ja henkistyneen yhteisön julkikuvasta, mutta sama kirkko osana Venäjän valtarakennetta saatikka Serbiassa yhdistettynä kansanmurhaan näyttäytyy aika lailla toisenlaisessa valossa.

| ASKO IMPPOLA

Hyvää: Kirja lisää suuren yleisön tietoa muutoin varsin tunnepitoisesti käsitellystä aiheesta.

Huonoa: Netin ja iltapäivälehtien käyttö lähteenä vaarantaa aiheetta uskottavuutta.

Erikoista: Ainakin maallikolle uusi termi ”vahvauskoiset” on mielenkiintoinen ja kuvaava.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.