Heinähattu ja Vilttitossu parkaisevat: Yök! Romantiikkaa! — Kotkan kaupunginteatterin lastennäytelmä kutkuttaa myös vanhempia

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Sävellys Iiro Rantala. Ohjaaja Juho Mantere (vier.), lavastus Iita Torvinen, pukusuunnittelu Anne Hannula, musiikin sovitus Ari Ismälä, äänisuunnittelu Kaj Gynther, valosuunnittelu Paula Penttilä. Rooleissa mm. Mirka Mylläri, Annuska Hannula, Ella Mustajärvi, Kari Kukkonen, Miikka Tuominen, Jarkko Sarjanen, Miia Maaranen, Eeva Hautala. Ensi-ilta Kotkan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 23.11.

Juha Lahtinen / Kotkan kaupunginteat

Vilttitossua näyttelee Annuska Hannula. Heinähatun roolissa nähdään Mirka Mylläri.
Vilttitossua näyttelee Annuska Hannula. Heinähatun roolissa nähdään Mirka Mylläri.

Juho Manteretta on siunattu lastenteatterin ohjaamisen lahjalla. Hän selättää jopa sen haasteen, mikä syntyy aikuisten saattajien oikeudesta nauttia esityksestä siinä missä lastenkin, sillä kuka vaivautuu tuomaan jälkikasvuaan teatteriin, jos ei itse viihdy?

Kotkalaiset voivat olla huoletta. Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset kutkuttavat myös vanhempien ikäpolvea. Ohjaus on kertakaikkisen moitteeton, yksittäiset kohtaukset huoliteltuja; poskettoman puolella häilyvä tarina nyppäisee mukaansa ja nauraakin saa, makeasti.

Kosiskeleva lapsiyleisön riipiminen mukaan tai pakollinen osallistaminen uupuu, mutta kontakti katsojien ja näyttelijöiden välille syntyy kuin itsestään.

Kattilakosken pikkuporvarillinen perhe elää maailmassa, joka on somistettu Iita Torvisen namusävyillä ja mieltä kiehtovilla muodoilla. Anne Hannulan hurmaavan puvustuksen antamien heikkojen signaalien perusteella tapahtumat saattaisivat päivittyä 70-luvun alkuun.

Roolit ovat armeliaan kärjistettyjä – yleisöä kun uhkaa ankarasti itsensä tunnistamisen ja itselleen nauramisen vaara. Mirka Myllärin Heinähatussa ja Annuska Hannulan Vilttitossussa on riittävä annos tyttöjä itseään, vaikka päähenkilöihin olisikin rouhaistu mausteeksi pikku-Myytä, Peppiä tai Annikkaa.

Ella Mustajärvi päästää sisäisen draamakuningattarensa valloilleen taiteilijapalvontaan lankeavana Hanna-äitinä. Matti-isässä (Kari Kukkonen) henkilöityy vakaa, nurkkaan siivottu perheen pää. Miikka Tuominen lemmensairaana konstaapeli-Rubensina ja Jarkko Sarjanen topakkana säveltäjä-poliisina valloittavat Miia Maarasen ja Eeva Hautalan herkullisten Alibullenin neitien vastapareina.

Roolit ovat armeliaan kärjistettyjä.

Äärimmäinen ilmeikkyys ja riehakas, toimelias liikekieli eivät vaikuta mitenkään liioittelulta, vaan pikemminkin niiden ansiosta katsomoon hyökyy lämmittäviä energian ja hyvän mielen aaltoja. Iiro Rantalan musiikissa on - paitsi otettu huomioon lasten musiikkimaun laventaminen - käytetty kulmikkaita sanoituksia sävähdytämään kokonaisuutta.

Juha Lahtinen / Kotkan kaupunginteat

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -näytelmä pohjautuu Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjasarjaan.
Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -näytelmä pohjautuu Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjasarjaan.

Miksi lastenteatteria tehdään? Jotta lapset tutustutettaisiin taidemuotoon ja heistä kasvaisi tulevaisuuden teatteriyleisöä ja teatterin tekijöitä – niinhän me olemme tottuneet vastaamaan.

Se ei enää riitä. Puhelin- tai nettitarjonta korvaa liian usein paitsi vapaan leikin myös monet muut lapsen omaa mielikuvitusta ravitsevat elämykset, aidon vuorovaikutuksen ja esteettiset kokemukset.

Teatterilla on paljon enemmän harteillaan kuin kulttuuriin tuominen luontevaksi osaksi kasvuikäisten ajankäyttöä. Jokaisen lastenteatteriesityksen pitää rikkoa ikäkausi- ja sukupolvieriöt, innostaa katsojat jälkikeskusteluihin, luoda tuntuma yhteistyön taikaan ja mahdollistaa elävä, jaettu ja kaikki yhdistävä kokemus tässä ja nyt.

Mielestäni Juho Mantere työryhmineen on onnistunut juuri siinä.

Yleisön edustaja, ensi kertaa elämässään teatteriensi-iltaan päässyt Pinja mainitsi pikahaastattelussa, että koko esitys oli hyvä eikä pitkästyttävää hetkeä tullut. Pinjaa oli erityisesti riemastuttanut toisen kesähuvilan etuseinä, joka nousi toisinaan ilmaan ja paljasti Rubensin veljen loma-asunnon ja sinne kätketyt tapahtumat.

Hyvää: hyvän mielen hyrinä jatkui pitkään esityksen jälkeen

Huonoa:

Erityistä: Halise Alibullen alias Miia Maaranen laulaa kuin Laila Kinnunen!