Kirja-arvio: Monta tietä massahulluuteen

Markku Jokisipilä: Hitlerin kopla. 20 natsi-Saksan johtajaa. 551 sivua. WSOY 2017.

Kirja-arvio: Monta tietä massahulluuteen

Paholaiset, poliitikot, sotilaat, ihailijat ja sisäpiiri. Jo sisällysluettelon jaottelu paljastaa, ettei kyse ole natsi-Saksasta kirjoitetusta tusinateoksesta.

Historian ja politiikan tutkija Markku Jokisipilä pureutuu perusteellisesti kansallissosialismin nousun ja kukoistuksen taustoihin: mikä sai yksittäisen henkilön lietsomaan, kannattamaan tai myötäilemään natsiaatetta.

Kuvaa monipuolistaa se, että valtakunnan ylimmän johdon ohella omat lukunsa ovat saaneet esimerkiksi ohjaaja Leni Riefenstahl ja Hitlerin elämänkumppani Eva Braun.

Natsismia ei voida selittää yksioikoisella pahuuden tai hulluuden käsitteellä. Kollektiivisen valheen keskellä järjettömyyksistä voi tulla arkipäivää.

Jokisipilän henkilökuvat osoittavat, kuinka aate tempaisi vähitellen mukaansa väkivaltaan viehtyneiden kiihkoilijoiden ohella myös rationaalisesti ajattelevia, empatiakykyisiä kansalaisia.

Erityisen pelottavaa on huomata, kuinka hierarkian huipultakin löytyi pohjimmiltaan hyvin inhimillisiä hahmoja.

Esimerkiksi SS:n ja Gestapon johtaja Heinrich Himmlerin ”valtakuntaa olivat yhtä lailla keskitysleirit ja yrttitarhat; hän oli kukkaa haisteleva sentimentaalikko ja tunteeton joukkomurhaaja samassa henkilössä.”

Varsin monen taitelijan ja järjestelmän passiivisen tukijan kohdalla esiin nousee naiivius. Propagandan keskellä eläneinä heidän isänmaanrakkautensa ja luottamuksensa Johtajaan oli niin luja, että huhut sotarikoksista tai keskitysleireistä ohitettiin vihollisten panetteluina.

Poikkeuksiakin on. Sotamarsalkka Erwin Rommelin ritarillista jälkimainetta selittää osin se, että hän kääntyi 1944 Hitleriä vastaan – saaden maksaa siitä hengellään. Mika Rissanen

 

Hyvää: Monipuolinen, analyyttinen ja henkilötasolle laskeutuva kuva natsismista.

Huonoa: Paikoitellen turhaa sivistyssanojen käyttöä.

Erityistä: Kirja muistuttaa, kuinka hirmuvaltaan voidaan päätyä myös demokratian kautta – nykyäänkin.

 

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.