Kirja-arvostelu: Hallitsijatkin kohtasivat Kymijoella — Ulla-Maija Sievisen kirja kertoo, että seudun historiassa on herkullisia käänteitä

Ulla-Maija Sievinen: Kymijoella. 162 s. Reuna 2019.

Kirjan kuvitusta

Kirjan kuvituksen selkärankana ovat Eero Ravin kokoelmista lainatut postikorit. Kymijoen Uittoyhdistyksen rantaa esittävä kortti on lähetetty vuonna 1917.
Kirjan kuvituksen selkärankana ovat Eero Ravin kokoelmista lainatut postikorit. Kymijoen Uittoyhdistyksen rantaa esittävä kortti on lähetetty vuonna 1917.

Pyhtään osoitteistossa on Clayhillsintie. Kehen se mahtaa viitata? Suomen ensimmäinen moottorikoneella tehty lento lähti Kymijoen jäältä. Kuinka korkealla lentäjä lensi puolen kilometrin matkan? Ahvenkosken lohenkalastuksen kannattavuutta 1300-luvulla heikensi se, että puolet tuotosta meni yhtäälle. Minne?

Ulla-Maija Sievisen Kymijoella-kirja tarjoaa aineksia vaikka visailun laatijalle. 34 artikkelin kokoelmassa on paljon ”hauska tietää” -henkistä asiaa, jota ei käsitellä kovin analyyttisesti mutta joka huvittaa kyllä.

Kirjan perusvire on positiivinen, paikoin jopa ihasteleva.

Hymähdysten kirvoittajaksi käy vaikkapa se, että Sievinen nostaa esiin 1800-luvun yleisönosastojurnuttajan tai 1900-luvun alun järjestyksenvalvontaan puuttuvan kansalaisaktiivin. Ensin mainittua häiritsi jokihöyrylaivojen pillien vihellys. Jälkimmäinen aikoi vapauttaa matkustajan, jonka kapteeni oli riehumisen takia sitonut loppumatkan ajaksi köysiin.

Positiivinen, jopa ihasteleva vire

Lukemistotyyppinen kirja käsittelee aihettaan näkökulmasta jos toisesta ja kolmannestakin. Kirjoittaja selvittelee esimerkiksi hallitsijoiden kohtaamisia, sotia, matkailubisnestä, teollisuutta ja ympäristökysymyksiä. Lähteinä on historiantutkimuksia, sanomalehtiä ja aikalaishaastatteluja.

Vaikutelmaksi jää, että tekijä on valinnut tarinat johtoajatuksenaan ”nämä haluan kertoa näihin lähteisiin luottaen”. Jos muu punainen lanka onkin, se on kudelman alla piilossa.

Kirjan perusvire on positiivinen, paikoin jopa ihasteleva. Parhaimmillaan se vahvistaa hienouden kokemusta: Kymijoesta on syytä olla ylpeä, ja seudun historiassa on herkullisia käänteitä. Pahimmillaan vaikutelma on vähän naiivi; esimerkiksi Venäjän keisarin ja Ruotsin kuninkaan puolisoiden käyskentelystä kerrotaan melkein lastenkirjamaiseen sävyyn.

Ilman muuta tekijän innostuneisuus saa näkyä tällaisessa kirjassa. Se kuitenkin tarttuisi lukijaan paremmin, jos teksti ei tukeutuisi niin vahvasti arvottaviin adjektiiveihin, vaan tunteen synnyttäneisiin faktoihin.

Kartat auttaisivat hahmottamaan

Kirjan nostalgiaa ruokkiva kuvitusidea ovat vanhat postikortit. Ulla-Maija Sievinen sai ne käyttöönsä kouvolalaiselta Eero Ravilta.

Joissain kohdin kaipasin kyllä myös lisää nykyvalokuvia. Niin ikään kaipasin karttoja. Missä mutkassa sijaitsee se ja se, mihin kohtaan jää tuo ja tuo?

Faktalaatikkotyyppiset täydennykset olisivat voineet olla hyväksi. Niiden avulla olisi saanut ristivaloa myös ihmiskuviin, niin että tarinoiden päähenkilöt, varsinkin jo kauan sitten kuolleet hallisijat, eivät näyttäytyisi vain sankareina. Pahaa ei tekisi sekään, että kirjasta kävisi ilmi, missä käytössä siinä mainitut historialliset rakennukset, esimerkiksi kartanot, ovat nyt.

Wrede lensi matalalla

 Ai niin, vastaukset tietovisaan: Niklas Clayhills oli skotlantilainen aatelismies, joka osti Suur-Ahvenkosken kartanon vuonna 1771 ja jonka kuoltua tila jäi hänen vaimolleen ja tämän pojille. Kasper Fabian Wrede lensi 3—4 metrin korkeudessa vuonna 1915. Ahvenkosken lohista puolet vei Turun piispa.

Hyvää: Näkökulmien runsaus. Herkulliset historiapalat.

Huonoa: Karttojen puute. Paikoin löysä, ylimalkainen sanankäyttö. Ristivalon niukkuus.

Erityistä: Kustantajakin on joen varrelta. Reuna toimii Myllykoskella.