Siperia opettaa tataarinaista

Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä. Suom. Kirsti Era. Into 2016.

Guzel Jahinan palkittu esikoisromaani kertoo Siperiaan kulakkina karkotetun tataarinaisen tarinan. Taustalla ovat 1930-luvun väestönsiirrot, Neuvostoliiton rakentaminen ja Stalinin tyrannia.

Nuori Suleika elää karskin miehensä ja tämän äidin, Käärmenoidan, orjuuttamana. Anopin enneunet kauhistuttavat ja metsän henget pelottavat tyttöä, joka tahtoo tehdä kaiken niin kuin kuuluu. Uusi aika koittaa ikivanhojen uskomustensa ja tapojensa mukaan eläneille tataareille, kun heidän omaisuuttaan aletaan takavarikoida ja ryöstää ja lopulta heidät karkotetaan Siperiaan.

Kuukausien junamatkan jälkeen henkiin jääneet puretaan Angara-joen rantaan ja heidän käsketään rakentaa sinne asutus. Työkaluja on tuskin nimeksi, keinot on keksittävä. Ruokaa metsästetään ja kalastetaan, tulevan talven polttopuita kootaan aamusta iltaan.

Karkotettujen sekalainen joukko — kulakit, ylimystön jäsenet, oppineet — hitsautuu yhteen. On lääkäri, jonka avulla moni — myös Suleikan vastasyntynyt poika — jää henkiin, on agronomi, jonka ansiosta viljelysuunnitelmat tuottavat tulosta, on taiteilija, joka maalaa propagandatauluja muidenkin siirtokuntien tarpeisiin. Yhteishenki ja saavutukset saavat aikaan jos ei onnellisuutta niin ainakin tyytyväisyyttä, ja taigasta tulee monille koti.

Henkilögallerian tärkeimpiä hahmoja on leirin päällikkö, komentaja Ignatov. Hänen ja Suleikan jännitteinen suhde kannattelee romaanin juonta. Myös Ignatovin kohdalla Siperia tekee tehtävänsä, elämä osoittautuu toisenlaiseksi kuin nuori vallankumousidealisti oli odottanut.

Romaanin taustatyö on tehty ilmeisen perusteellisesti. Kuvaus on eloisaa, konkreettista ja visuaalista; kirjailija olikin alun perin tehnyt tarinastaan elokuvakäsikirjoituksen. Kirja on myös nuoren naisen kehityskertomus, jopa rakkaustarina. Suleikan silmät avautuvat näkemään, hän vapautuu peloistaan ja löytää vahvuutensa.

| Ritva Hellsten

Hyvää: Historiallisen ajankuvan lisäksi kirja tarjoaa kiehtovan näkymän tataarien elämään ja kulttuuriin. Tataarinkielisten sanojen merkityksen välittymisessä suomentaja Kirsti Era on tehnyt hienoa työtä.

Huonoa:

Erityistä: Päähenkilön esikuvana on Guzel Jahinan oma isoäiti, joka vietti Siperian-karkotuksessa 16 vuotta.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.