Teatteriarvostelu: Karvareuhkaäijä iskee tarinaa — Haminan kesäteatteritarjonta laajeni ja tarjosi rattoisan illan mutta ei mielestä lähtemätöntä elämystä

Tuomas Kyrö — Seija Holma: Mielensäpahoittaja ja poika. Ohjaus Marika Vapaavuori. Lavastus Oskari Löytönen. Rooleissa Esko Roine ja Aimo Räsänen. Bastionin kesäteatterin esitys 6.6.

Petri Kovalainen

Näyttelijät Aimo Räsänen ja Esko Roine (oik.) nähdään Mielensäpahoittaja ja poika -komediassa.
Näyttelijät Aimo Räsänen ja Esko Roine (oik.) nähdään Mielensäpahoittaja ja poika -komediassa.

Haminan kesäteatteritarjonta sai uudenlaisen mausteen, kun Bastionin kesäteatteri aloitti toimintansa. On tietysti makuasia, tulkitseeko näyttelijä, teatterinjohtaja Otto Kanervan luotsaaman kulttuuripalveluyrityksen tuottamat esitykset kiertueen monen keikan pysähdykseksi vai kaupungin uudeksi toimijaksi. Niin tai näin, Hamina sai jotakin lisää.

Alkukesän esitys on Mielensäpahoittaja ja poika. Se on mennyt tällä viikolla, ja viimeiset näytännöt ovat lauantaina. Elokuussa vallien vieren tulee Saikkua, kiitos!

Kaikessa jurnutuksessaan Mielensäpahoittaja sanailee asioita, joista moni on vähintään salaa samaa mieltä.

Jurnuttaja sanailee

Mielensäpahoittaja on jokseenkin takuuvarma valinta tämäntyyppiseen toimintaan. Totta kai niitäkin on, jotka eivät siitä innostu. Mutta Tuomas Kyrön huumori puree ja parhaimmillaan huvittaa, vaikka jutut olisi kuullut aikaisemminkin.

Teatteriesitys nojautuukin ennen muuta tarinaniskentään. Toiminta on lähinnä muutaman askelen kyökkipuuhailua, ja myös henkilöiden pään sisällä tai keskinäisissä suhteissa tapahtuvat liikahdukset ovat aika pieniä.

Kaikessa jurnutuksessaan Mielensäpahoittaja sanailee asioita, joista moni on vähintään salaa samaa mieltä. Sitä paitsi hänen näkemystensä paradoksaalisuus on häikäisevää. Äärimmäisen vanhanaikaiselta vaikuttava ulkohuussin suosija sanoo sen, minkä tulevaisuuteen katsova ekologikin: järjetöntä käyttää puhdasta wc:n huuhtomiseen — tosin Mielensäpahoittaja sutkauttaa sen omalla tyylillään.

Jopa ennakoitavan liukasta

Karvareuhkaäijänä huseeraa Esko Roine. Roineella on kiitetyn koomikon maine. Hauska hän Mielensäpahoittajassakin. Silti hauskuus on ennen muuta Kyrön hauskuutta, terävän sanailun viiltoja, ei niinkään näyttelijäntyön juhlaa.

Traagisissa juonteissa näyttelijän ilmaisu paljon vahvempaa. Niissä Roine ilmentää syvää, monikerroksista tunnetta, ja tunteet tarttuvat myös katsojaan.

Pojan roolin ja kaikki muutkin muut osat esittää Aimo Räsänen.

Lavastus on mitä realistisin. Liesi on palvellut ikänsä, kaapit huutavat uusimista tai ainakin maalia, vajaa astianpesuainepullo nököttää tiskipöydän reunalla... Näyttämökuva ei ole kaunis, mutta se pursuaa mielenkiintoisia yksityiskohtia.

 

Kaikki on ammattimaisen sujuvaa, jopa ennakoivan liukasta. Mielensäpahoittaja takaa rattoisan illan, mutta ei mitään lähtemätöntä teatterielämystä. |

Hyvää: Mielensäpahoittajan filosofia uppoaa.Huonoa: Tuntuu vähän varman päälle pelaamiselta.Erityistä: Viimeiset Haminan-esitykset lauantaina 8.6.