Kirja-arvio: Vaisu kuvaus vaikeista suhteista

Hanna Velling: Kirjosieppo. Bazar 2018. 252 s.

Kirja-arvio: Vaisu kuvaus vaikeista suhteista

Lintukirjan tietojen mukaan kirjosieppokoiras on oikea ketkujen ketku. Kun yksi naaras on hoideltu hautomispuuhiin, ukkomies lehahtaa uudelle pöntölle odottelemaan seuraavaa lintuneitoa.

Ensimmäisen poikueen kuoriutumisen jälkeen isän vaistot kuitenkin heräävät. Koiras palaa ykkösperheen luokse ja jättää jälkimmäisen puolison yksin huolehtimaan poikasensa lentokykyisiksi.

Vellingin tekstissä vilahtelee paikoin hauskaa sanailua ja vapauttavaa huumoria, mutta kokonaisuus tuntuu vähän vaisulta.

Toimintatapa voi olla totta myös ihmisyhteisössä, ainakin jos on uskominen Hanna Vellingin Kirjosieppo-esikoisromaania. Yhtenä kauniina päivänä kauneushoitolassa työskentelevä Anna nimittäin huomaa jääneensä yksin koiran ja taaperon kanssa, kun hieroja ja joogaretriitteihin hurahtanut Make kurvaa takaisin poikansa ja exänsä luokse.

Anna alkaa vähitellen koota elämänsä palasia, eivätkä tilannetta ollenkaan helpota yllättäen alkava putkiremontti ja potkuihin päättyvät yt-neuvottelut. Onneksi tukeakin löytyy.

Maalaisjärkinen ystävä Minna ja väistökämpän tarjoava, huulipunien sävyä alati vaihtava leskiäiti ovat ehkä omalla tavallaan rasittavia, mutta yleensä paikalla silloin kun tarvitaan.

Vellingin tekstissä vilahtelee paikoin hauskaa sanailua ja vapauttavaa huumoria, mutta kokonaisuus tuntuu vähän vaisulta. Myös juonen rakentaminen jää erillisten sattumusten raportoimiseksi, eikä jäntevää, lukemaan pakottavaa tarinan kaarta synny.

Toisaalta, tilanteesta toiseen vellova kuvaus ehkä ilmentää osaltaan päähenkilön eron jälkeistä hapuilua.

Kirjoittaja on yhdistellyt tarinaan monenlaista aineista makaronilaatikkoreseptistä, sähköpostiviesteistä ja päähenkilön päiväkirjamerkinnöistä lähtien. Lisäksi Annan kertomana saadaan referaatit useammankin tuttavan suhdesotkuista.

Irrallisen tuntuiset tarinat vievät ehkä sivupoluille, mutta ovat omiaan muistuttamaan siitä, miten ihanaa ja kauheaa rakkaus voi olla. |Marjo Jääskä

Hyvää: Teksti rullaa letkeästi. Tarina tarjoaa vertaistukea suhdekiemuroissa kamppaileville.

Huonoa: Hahmot kaipaisivat psykologista syvyyttä. Jopa Annan viha Makea kohtaan on oudon laimeaa.

Erityistä: Tarina on niin täynnä stereotypioita, että se tuntuu siksi jo hiukan vanhahtavalta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet