Konserttiarvio: 60-päinen kahden orkesterin yhdistelmä tarjosi suurien tunteiden illan

Kymi Sinfoniettan ja Jyväskylä Sinfonian yhteiskonsertti Kotkan konserttitalossa perjantaina 29.11.2019 klo 19. Kapellimestarina Ville Matvejeff. Solistina Rebecca Roozeman, viulu. Lindberg—Sibelius—Rahmaninov.

Kolme täyttä konserttia eri paikkakunnilla peräkkäisinä iltoina saattaisi vetää minkä tahansa taiteilijan hapoille, tästä ei ollut kuitenkaan perjantai-iltana juurikaan merkkejä kun mainio kapellimestari Ville Matvejeff luotsasi yli 60-päistä kahden orkesterin yhdistelmää rautaisen lempeällä otteella.

Magnus Lindbergin huolellisesti esitetty Chorale soi puhtaan sävykkäästi, sävelkimppuja ja jazz-tunnelmiakin sisältänyt teos päättyi kirkastukseen: mehevään puhtaaseen duurisointuun. Melkoinen harvinaisuus aikalaismusiikin saralla!

Nuori ja taitava solisti Rebecca Roozeman tulkitsi stradivariuksellaan Jean Sibeliuksen viulukonserttoa mallikkaasti: sointi oli kaunista ja vahvaa, vain silloin tällöin orkesteri (vai pikemminkin konserttitalon akustiikka) peitti solistin soljuvaa soittoa. Melodinen fraseeraus oli miellyttävän luonteikasta.

Konserton viimeisessä osassa Roozeman oli ajoittain vaikeuksissa joissakin juoksutuksissa, mutta kunnialla selvittiin loppuun asti. Mielenkiintoinen solistituttavuus, jota ja josta tullaan vielä kuulemaan.

Sergei Rahmaninovin järkälemäinen toinen sinfonia vuodelta 1908 tarjosi tunnekuohuja ja väristyksiä laidasta laitaan, toki hyvässä mielessä. Elävä tulkinta sai unohtamaan jopa sinfonian yli tunnin keston. Penkissä pyöriskelyn sijaan ilmeni lähinnä tunne, että tämmöistä toivoisi kuulevansa enemmänkin.

Runsassointinen orkesteri saattoi olla ajoittain turhankin muhkea konserttitalon akustiikkaan nähden, mutta tätä ei voida tietenkään laittaa soittajien piikkiin. Ilonaiheita tarjosi erityisesti tasapainoinen ja samettinen jousisointi, kontrabassotkin pääsivät kerrankin mellastamaan sydämensä kyllyydestä. Orkesterin yhdenaikaisuus oli huomattavan hyvällä tasolla. Mukavaa, että kapellimestari antoi soittajien tehdä musiikkia. Finaalin jylhät akordit nostivat tunnelman kattoon, tämä musiikki toimi yli sata vuotta sitten ja toimii edelleenkin. Yhteistyössä on voimaa!

Hyvää: Mieluisa tulkinta viulukonsertosta, muhkea orkesterisointi.

Huonoa: Sali meni "tukkoon" ajoittain, varsinkin vaskien osalta ja yleisesti forte-kohdissa.

Erityistä: Lavalla musisoi 60-päinen orkesteri.