Lasten harrastamisen into riippuu muutamastakin F:stä — Lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnanjohtajan mielestä kulttuurilla on sekä itseisarvo että välinearvo

Kotkassa Aleksi Valta yllättyi ainakin kolmesta seikasta. Yksi oli se, millaiseksi paikaksi vanha koulu voi muuttua.

Kimmo Seppälä

Toiminnanjohtaja Aleksi Valta harrasti lapsena jalkapalloa, partiota ja kitaransoittoa. Hän puhuu monialaisuuden puolesta.
Toiminnanjohtaja Aleksi Valta harrasti lapsena jalkapalloa, partiota ja kitaransoittoa. Hän puhuu monialaisuuden puolesta.

Lasten pitäisi saada kokeilla eri lajeja eikä heti nauliutua yhden lajin kuusiin harjoituksiin viikossa. Monipuolisuus ja maistelun mahdollisuus koskevat niin liikunta- kuin kulttuuriharrastuksia.

Näin ajattelee esimerkiksi Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnanjohtaja Aleksi Valta. Hän on nykyisessä tehtävässään jokseenkin tuore tapaus. Taustaa ja vertailupohjaa tarjoaa aikaisempi ura. Valta on työskennellyt neljässä eri liikuntajärjestössä.

Siihen, miten lapset innostuvat harrastamaan, Valta vastaa paitsi työkokemuksen myös 6-, 7- ja 11-vuotiaan lapsen isänä:

— Jääkaapin sisällön päättäjät päättävät myös siitä, miten lapsi liikkuu. Se pätee kulttuurinkin.

Monen F:n ohjelma

Innostumiseen ja innostuksen säilymiseen vaikuttaa Vallan mielestä useamman F:n ohjelma. Hän luettelee alkajaisiksi muutaman englannin sanan: fun, friends ja family. Lasta sitovat harrastuksiin hauskuus, ystävät ja perhe.

Kun Valta itse oli lapsi, hänen pääharrastuksensa oli jalkapallo. Lisäksi hän oli partiossa ja soitti vähän kitaraa. Sitten olivat vielä omat, lasten itsensä hallitsemat leikit, niin kuin korttelihippa. Niistä jäi jotakin myös aikuisuuteen.

— Parhaat kaverit ovat edelleen futiksen puolelta.

Lastenkulttuurin ja lasten kulttuuriharrastusten edistäjänä — ja yleensä harrastamisen puolestapuhujana — Valta näkee, että näin lapsi saa kokemuksia ja ajatuksia. Kulttuurilla on sekä itseisarvo että välinearvo.

— Ei ole sivistystä, jos ei ole kulttuuria. Mutta kulttuuri on myös keino, joka antaa uuden tavan oppia esimerkiksi historiaa tai ilmaisua.

Kymenlaaksossa vietetään paraikaa lasten kulttuuriviikkoja. Valta vieraili Kotkassa, ja ohjelmassa oli tietysti tapaamisia, palavereja ja keskusteluja. Mutta pääsi hän ihan itse osallistumaankin — niin kuin kokeilemaan Vellamossa, miltä näyttelyesine tuntuu poskea vasten.

Sen, mitä lastenkulttuuri on, voi ehkä määritellä monellakin tavalla.

— Me olemme määritelleet sen niin, että se on lapsia osallistavaa ammattilaisen eli taidekasvattajan tai taitelijan toteuttamaa toimintaa.

Ammattilaisen toteuttamaa

Nyt 37. kerran järjestetyillä Kymenlaakson ja Loviisan viikoilla on taas ollut tarjolla konsertteja, teatteria, tanssia, sirkusta ja vielä sitä ja tätä muutakin. Vaikka kulttuuri saisi kuulua lasten arkeen, myös erityisponnisteluilla on Vallan mielestä suuri arvo.

— Jos vertaa urheiluun, niin nämähän ovat niitä otteluita. Nämä ovat nosteita.

Miksi vanha koulu muuttui?

Kotkan-vierailulla Aleksi Valta yllättyi ainakin kolmesta seikasta.

— Ensimmäinen yllätys oli tämä rakennus. Miten voikin koulu muuttua tällaiseksi keskukseksi.

”Tämä rakennus” on yhteisötalo Messi, jossa on ollut osa viikkojen tapahtumista. Takavuosikymmeninä se oli Kotkan ruotsinkielinen koulu.

— Toinen yllätys oli Kymenlaakson lastenkulttuuriverkoston niin vahva yhteen hiileen puhaltaminen.

Vallan mukaan juuri verkostoituminen antaa mahdollisuudet enempään. Hän toteaa, että varsinkin pienissä kunnissa toimitaan niukoilla voimavaroilla. Yhteistyön ansiosta tarjonta voi olla vähän runsaampaa.

Tietysti laajasta alueesta voi tulla ongelma. Kun tapahtumapaikkaan on matkaa, sinne ei aina ole ihan helppoa päästä.

—Ja kolmas on se, mitä täällä nyt tapahtuu.

Vallan mielestä tämän viikon loppuun jatkuvat lasten kulttuuriviikot ovat valtava pläjäys lasten korkeakulttuuria.