Teatteriarvostelu: Haminan nuorten Tuhkimo ottaa askelia nykyarkeen ja sitä esittävät nuoret solahtavat rooleihinsa kepeästi — Lue myös, miten nuoret itse arvioivat toisten nuorten esityksiä

Tuulikki Kankaanpää: Tuhkimo-musikaali. Ohjaus Päivi Hyle. Musiikin sävellys Annika Gummerus-Putkinen. Laulujen harjoittaminen Seija Kiiveri. Puvustus Amanda Takala. Ääni- ja valotekniikka Mika Paakko. Rooleissa Stiina Lanu, Leevi Koskela, Amanda Takala, Joanna Hammarberg, Juulia Hammarberg, Cecilia Conway, Siiri Honkonen ja Leevi Suutari. Haminan kansalaisopiston nuorisoteatterin ensi-ilta Haminan Wanhalla Työskillä 17. huhtikuuta.

Päivi Taussi

Joanna Hammarberg (vasemmalla) ja Juulia Hammarberg (oikealla) ovat ilkiösisarpuolet. He höykyttävät parhaan taitonsa mukaan Stiina Lanun esittämää Tuhkimoa, joka kuitenkin tuo julki oman tahtonsa.
Joanna Hammarberg (vasemmalla) ja Juulia Hammarberg (oikealla) ovat ilkiösisarpuolet. He höykyttävät parhaan taitonsa mukaan Stiina Lanun esittämää Tuhkimoa, joka kuitenkin tuo julki oman tahtonsa.

Haminan kansalaisopiston nuorisoteatterin Tuhkimossa on jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja varmaan myös yhtä ja toista lainattua. Ja on siinä lopuksi häät, morsian ja morsiamen vieressä sulhanenkin, kuten satuklassikossa yleensä.

Tuulikki Kankaanpään versio Tuhkimosta kertoo tutun tarinan. On paha äitipuoli, on ilkeät sisarpuolet, ja sadun päähenkilö raataa talossa yötä päivää.

Mutta ilman muuta Päivi Hylen ohjaamat teatteritaiteen perusopetusryhmän nuoret ovat saaneet valitsemastaan näytelmästä enemmän haastetta kuin puhdasoppisesta klassikosta.

Kankaanpään näytelmä on rempseän humoristinen. Kuninkaan ja kuningattaren sanailu kuulostaa tavispariskunnan pikku riidalta ja toisen vähättelyltä, prinssi pistää hanttiin äitinsä suunnitelmille, kuten sukupolvikapinaa tekevä nuori mies pistää, ja Tuhkimon ilkiösiskoja hyvinkin tapaa tosielämässä. Tuhkimo itse ei tyydy olemaan vain kiltti ja nöyrä tyttörukka, vaan hän osaa myös kertoa, mitä tahtoo. Tyylilajia vahvistavat myös sellaiset seikat, että haltijatarkummitäti esittäytyy etu- ja sukunimellä ja että lemmikkikissa kommentoi käänteitä ja jopa vastustaa niitä.

Haminan Tuhkimo ottaa monta askelta ikiaikaisesta kuulaudesta nykyarkeen.

Rempseydestä huolimatta tarina lopulta sulaa suloiseksi.

Paikoin ääni jää hentoiseksi

Käsikirjoittaja on nimennyt teoksensa musikaaliksi, ja työryhmä kertoo esittävänsä musiikkinäytelmän. Tässä Tuhkimossa onkin useita Annika Gummerus-Putkisen säveltämiä lauluja.

Laulut eivät ole ihan helpoimpia esitettäviä. Onkin hyvä, että Seija Kiiverin harjoittamat nuoret käyttävät mikrofoneja. Silti ääni tahtoo jäädä paikoin hentoiseksi, ja välillä ainakin ensi-illassa vähän pelotti, riittääkö ääni sävelkorkeuden vaihteluihin. Mutta paikoin laulu on kauniin herkkää.

Rooleissa luontevia

Esittäjät solahtavat rooleihinsa kepeän luontevasti. Senkin, mikä jossain muussa yhteydessä voisi olla puute, voi mainiosti tulkita tyylitehosteeksi.

Olkoon voitoksi kääntämisestä esimerkkinä vaikka ryhmän amerikkalaisen vaihto-opiskelijan Cecilia Conwayn osuus. Ensinnäkin on valtavan hienoa, että hän rohkenee esiintyä suomeksi. Kielen vähäinen epäselvyys uppoaa roolihenkilön eli kuninkaan ominaisuudeksi, ja kuningas onkin kenties esityksen koomisin hahmo.

Ulkoisilta keinoiltaan Tuhkimo on vähän koulunäytelmän oloinen, harjoitustyön kaltainen. Lavastus on jokseenkin pelkistetty. Sekin tarkoittaa, että kokonaisuus on ennen muuta nuorten ilmaisun varassa. Wanhan Työskin näyttämö on kuitenkin käytössä parveketta myöten.

Hyvää: Luontevuus.

Huonoa: Taitojen hienoinen epätasaisuus.

Erityistä: Yksi Haminan teatteritaiteen perusopetusryhmien esityksistä.

KAINALOJUTTU: Nuoret arvioivat toisten nuorten esityksiä

Haminan kansalaisopiston lapsiteatteri ja nuorisoteatteri sekä Wiuhkaweinarit ovat valmistaneet täksi kevääksi useita esityksiä. Ohjaajana on Päivi Hyle.

Lapsiteatterin Tarina hylätystä nukesta -esitysten kausi on jo ohi. Niin ikään Wiuhkaweinareiden Porttojen vallankumous on päättynyt. Nuorisoteatterin toisen ryhmän Maailman rannalla on vielä edessäpäin.

Teatteriryhmäläiset arvioivat toistensa esityksiä:

Tarina hylätystä nukesta. Kirjoittanut Alfonso Sastre.

Stiina Lanu ja Leevi Suutari: Ihana, koskettava tarina. Taitavat näyttelijät. Nuoresta iästä (7—11-vuotiaat) huolimatta hienoja roolisuorituksia.

Joanna Hammarberg: Pacan laulu nukelle hellyttävää: kauniin yksinkertaista. Tapahtumia oli toteutettu toimivasti — esimerkiksi nuken ilmaan lento, nuken korjaus, pallon poksahdus. Hyvä roolijako.

Alma. Kirjoittanut Antti Rautava.

Stiina Lanu ja Leevi Suutari: Kiusaaminen on ajankohtainen, tärkeä aihe. Hieno toteutus. Välillä ehkä vähän vaikea pysyä tarinassa mukana.

Joanna Hammarberg: Uskottavat roolihahmot, loistavaa näyttelemistä. Tyylikäs viimeistelty esitys. Tyylikäs ja tarpeeksi rauhallinen elementtien toteutus, esimerkiksi ammunta. Esityksen rytmi toimiva. Toimivia toteutusratkaisuja, esimerkiksi paperisilppu kuvasi lunta.

Porttojen vallankumous. Kirjoittanut Taina Parikka.

Joanna Hammarberg: Hyvät roolihahmot. Ne erottuivat toisistaan esimerkiksi erilaisten puhetyylien ja murteiden ansiosta. Asut olivat todella hienoja ja kaiken lisäksi itse tehtyjä, asunvaihdot toimivia. Kontrastia eri hahmojen välillä, edustivat eri yhteiskuntaluokkia — loi rytmiä. Esityspaikka kaupunginmuseon vintti sopi näytelmään.