KIRJA-ARVOSTELU: Kivellä päähän — Haminalaisen Martti Linnan rikosromaanissa uhri kuolee murikasta tulleeseen iskuun, ja kirjan nimi viittaa tietysti Aleksis Kiveen

Martti Linna: Impivaara. Rikosromaani. 272 sivua. Myllylahti 2019.

Kimmo Seppälä

Martti Linna on julkaissut kahdeksannen Sudenmaa-dekkarin.

Raisa Kennää sai kiven päähänsä ja kuoli. Kuka sen pudotti ja miksi? Mitä uhrin aviomies teki tuolloin? Entä aviomiehen rakastajatar? Entä tytär tai tämän aviomies?

Rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaalla on taas selviteltävää. Impivaara on haminalaisen Martti Linnan kahdeksas Sudenmaa-sarjan kirja.

Huiskuttelua kirjallisuuteen

Sudenmaa liikkuu jälleen maailmassa, joka on loitontunut realististen ja yhteiskunnallisten poliisiromaanien ympyröistä. Mutta ainakin päähenkilö on tietoinen niiden olemassaolosta. Hän sijoittelee itseään ruotsalaisten rikostutkijoiden kuoriin ja kummastelee heidän elämäänsä ja ehtimisiään.

Linnan romaani huiskuttelee muunkin kirjallisuuden suuntaan. Romaanin nimi on tietenkin lainaa Aleksis Kiveltä, ja myös tässä se tarkoittaa huonojen metsäteiden takana olevaa pakopaikkaa.

Viittauksia on myös tunnetumman Linnan kynänjälkeen ja Tuntemattoman sotilaan kivien asettelemiseen. Viittausten kohteina on vielä monta muutakin teosta, ei vähiten Dumas’n Kolme muskettisoturia.

Leikittelyä ja turhiakin henkilöitä

Jollain tapaa Linnan kirja vertautuu Pentti Kirstilän tuotantoon. Huumori on samanoloista. Jos lukija ottaa jonkin liian tosissaan, kertoja nauraa kierosti ja jatkaa ilkkuvia, omituisia luonnehdintojaan. Vainaja on paitsi Raisa tai Raisku myös kiven alle jäänyt, hänen puolisonsa milloin nimellään mainittava, milloin kivitetyn leski, milloin Uljas Kandolinin näköinen Kennään suvun Santa Claus.

Pakinoiva tyyli on kohtuullisesti nautittuna hauskaa. Mutta venyessään se muuttuu työlääksi, eikä se jaksa joka lauseessa huvittaa.

Linna leikittelee myös perinteisen dekkarin aineksilla. Surman motiivia voi etsiä rahasta, rakkaudesta tai kostosta. Ratkaisu on silti melkeinpä töksähtävän juro.

En ole ihan varma, ovatko kaikki sivuhenkilöt, kuten koiranvaljaissa talutettavat miehet ja kansalaisopiston kurssilta putkahtavat naiset, tarinoineen tarpeen, vaikka he tukisivatkin rakkauden ja rakkauden pettämisen teemaa. |

Hyvää: Leikittelevyys.

Huonoa: Rempseiden luonnehdintojen runsaus muuttuu taakaksi.

Erityistä: Sudenmaa-kirjoja on ranskannettu, ja Martti Linna on myös saanut tunnustusta Ranskasta.