Levyarvio: Suoraan arjesta

Laura Sippola: Intermezzo. Turenki Records, 2018.

Levyarvio: Suoraan arjesta

Laura Sippolan kuudes studioalbumi on henkilökohtainen ja suorasanainen kokoelma taidokasta pop-musiikkia.

Esikoisalbuminsa vuonna 2004 julkaisseen Laura Sippolan edellisestä albumista on vierähtänyt jo viitisen vuotta, jonka aikana Sippola on valmistunut Suomen ensimmäiseksi lauluntekijätohtoriksi Sibelius-Akatemiasta.

Vuoden alussa ilmestynyt Intermezzo onkin eräänlainen uusi tuleminen, jolla Sippolan ilmaisu on muuttunut välittömämmäksi ja henkilökohtaisemmaksi.

Johannes Brahmsin Intermezzo-sävellyksestä nimensä ottaneen levyn kappaleita yhdistää arkisen kokemusmaailman ja lauluntekijän maailmakuvan purkaminen. Valtaosa kappaleista ponnistaa jokapäiväisistä tilanteista ja siirtyy sitten yleisemmälle tasolle, eikä laulun alussa vielä voi tietää, minne tarina tulee johdattamaan.

Vahvimpina erottuvat ne hetket, joina albumi on kaikkein suorasukaisimmillaan.

Esimerkiksi singlenä julkaistu <3 <3 kertoo todellisen elämän ja sosiaalisessa mediassa annetun kuvan ristiriidasta, ja Hatsit taas tuoreen äidin kaipuusta nuoruuden vapaampiin päiviin. Useissa lauluissa on synkempiä sävyjä, mutta ylipäätään levy on asenteeltaan toiveikas ja rohkaiseva.

Oikeastaan vain kaksi kappaletta eroaa linjasta: kuolleen naisen näkökulmasta kirjoitettu Valvojaiset sekä astetta arvoituksellisempi Lähiöstrippi, joka vastustaa herkullisesti suoraa tulkintaa.

Vahvimpina erottuvat ne hetket, joina albumi on kaikkein suorasukaisimmillaan. Lemmikin kuolemasta kertova Pienen pieni on yksinkertaisuudessaan todella koskettava, ja pohjimmiltaan eläin- ja ihmiskunnan suhdetta ruotiva lopetusraita Helistin on albumin voimakkain kappale.
”Miksi yksi on perheenjäsen ja toinen on ruokaa?” on säe, joka tiivistää monen ahdistuksen lihansyönnistä ja eläinten kohtelusta.

Sippolan melodiat on todella tarttuvia, ja sellaiset kappaleet kuin <3 <3 ja Pajatso jäävät helposti soimaan päässä. Sovituksiltaan kappaleet ovat pehmeänsävyistä poppia, jossa esimerkiksi huilulla ja rautalankakitaralla luodaan lauluille persoonallisia sävyjä.

Hyvää: Sanoma ja välittömyys. Taitavat pop-melodiat.
Huonoa: Muutama kappale jää väliinputoajiksi.
Erityistä: Suomen ensimmäinen lauluntekijätohtorin voimakas albumi.