Millainen tyyppi se mummo oikein on? – Kotkalaisen Susanna Hohenthalin uusi muistelukirja voi paljastaa läheisistä uusia puolia: "Koska jokainen ihminen on yksilö, tulee jokaisesta kirjasta erilainen"

Pitkään jalkojenhoitajana työskennellyt Susanna Hohenthal omisti muistelukirjansa ihmisille, joilla on paljon elettyä takanaan. Teoksen tavoitteena on tukea muistelijan identiteettiä ja minäkuvaa. Kirjatut muistot toimivat myös lahjana jälkipolville.

Ella Karttunen

Kotkalaisen Susanna Hohenthalin uusi kirja ohjaa muistelemaan elettyä elämää. Muistelukirjaa voi täyttää yksin tai lähiomaisen, ystävän tai vaikkapa palvelutalon työntekijän kanssa.
Kotkalaisen Susanna Hohenthalin uusi kirja ohjaa muistelemaan elettyä elämää. Muistelukirjaa voi täyttää yksin tai lähiomaisen, ystävän tai vaikkapa palvelutalon työntekijän kanssa.

Ella Karttunen

Kannen kuvat ovat peräisin Susanna Hohenthalin omasta perhealbumista.
Kannen kuvat ovat peräisin Susanna Hohenthalin omasta perhealbumista.

Ella Karttunen

Kirjan tekemiseen kului kolme vuotta. Susanna Hohenthalin apuna oli 30 koelukijaa. Koelukijoina toimivat hänen asiakkaansa, ystävänsä ja kotkalaisten palvelutalojen asukkaat.
Kirjan tekemiseen kului kolme vuotta. Susanna Hohenthalin apuna oli 30 koelukijaa. Koelukijoina toimivat hänen asiakkaansa, ystävänsä ja kotkalaisten palvelutalojen asukkaat.

Ella Karttunen

Kirjan tekemiseen kului kolme vuotta. Susanna Hohenthalin apuna oli 30 koelukijaa. Koelukijoina toimivat hänen asiakkaansa, ystävänsä ja kotkalaisten palvelutalojen asukkaat.
Kirjan tekemiseen kului kolme vuotta. Susanna Hohenthalin apuna oli 30 koelukijaa. Koelukijoina toimivat hänen asiakkaansa, ystävänsä ja kotkalaisten palvelutalojen asukkaat.

Jokainen askel on ensimmäinen ja toisinaan viimeinen. Jokainen niistä jättää jäljen muistiin ja muokkaa ihmisestä sen, joka hän on.

Tämä kotkalaisen kuvanveistäjä Markku Hirvelän lauselma toimi johtolauseena Susanna Hohenthalin uudelle kirjalle Aikakärri – Muistelukirja. Toukokuussa ilmestynyt teos on täytettävä elämäntarinakirja, joka ohjaa lukijaa muistelemaan menneitä.

– Kirja on omistettu ihmisille, joilla on paljon elettyä elämää takanaan, kotkalainen Hohenthal kuvailee.

Hoitoalalla toimiva Hohenthal sai idean teokseensa työskennellessään vanhusten parissa.

– Työssäni jalkojenhoitajana minulla on ollut hieno aitiopaikka kuulla ihmisten toinen toistaan mielenkiintoisempia elämäntarinoita.

Ella Karttunen

Kannen kuvat ovat peräisin Susanna Hohenthalin omasta perhealbumista.
Kannen kuvat ovat peräisin Susanna Hohenthalin omasta perhealbumista.

"Omien juurien tunteminen on kaiken perusta"

Hän on kuitenkin huomannut, että ihmisen identiteetillä on taipumus kadota, kun ikää tulee lisää. Teoksen tavoitteena onkin toimia muistin virkistäjänä ja tukea kirjaa täyttävän minäkuvaa. Samalla siihen kirjatut muistot ovat arvokas lahja jälkipolville.

– Omien juurien tunteminen on kaiken perusta. Monesti unohdetaan, että isovanhemmilla tai hoivakotien asukkailla on ollut mielenkiintoinen elämä. Heillä on ollut perhe, työ ja harrastuksia.

Lähin esimerkki tästä löytyy Hohenthalilta itseltään. Kun hänen omat isovanhempansa olivat elossa, hän oli liian nuori kiinnostuakseen heidän tarinoistaan.

– Nyt kun tarinat kiinnostaisivat, heitä ei enää ole. Kirjan voi antaa vaikkapa omille lapsenlapsille luettavaksi. Sen kautta he saavat tietää, millainen tyyppi se mummo oikein on ja millaisen elämän hän on elänyt.

Ella Karttunen

Susanna Hohenthal sai idean teokseensa työskennellessään vanhusten parissa. Jalkojenhoitajana hän on saanut kuulla toinen toistaan mielenkiintoisimpia elämäntarinoita.
Susanna Hohenthal sai idean teokseensa työskennellessään vanhusten parissa. Jalkojenhoitajana hän on saanut kuulla toinen toistaan mielenkiintoisimpia elämäntarinoita.

Valmiit otsikot ohjaavat muistojen kirjaamiseen

Kirja seuraa ihmisen elämänkaarta. Liikkeelle lähdetään lapsuudesta, ja päädytään nuoruuden ja aikuisuuden kautta nykyhetkeen.

Valmiit otsikot ohjaavat muistojen kirjaamiseen. Idea on samankaltainen kuin ystävä- tai vauvakirjoissa, mutta lempivärin sijaan kysytään esimerkiksi muistoja sotavuosilta.

Hohenthalin mukaan sotamuistoja voivat kirjoittaa myös sotia kokemattomat.

– Omat sotamuistoni liittyvät pappani kertomuksiin. Hän kertoi minulle syöneensä rintamalla elämänsä parhaita lettuja. Niissä oli käytetty vain vettä ja vehnäjauhoja.

Jokaisesta kirjasta tulee erilainen

Muistelukirjaa voi täyttää yksin tai käyttää apuna esimerkiksi lähiomaista, ystävää tai palvelutalon työntekijää.

Hohenthalin mukaan teosta ei tarvitse täyttää kronologisesti. Muistelun voi aloittaa vaikkapa keskeltä kirjaa.

Kirjan voi antaa vaikkapa omille lapsenlapsille luettavaksi. Sen kautta he saavat tietää, millainen tyyppi se mummo oikein on ja millaisen elämän hän on elänyt. — Susanna Hohenthal

– Täyttäessä on lupa selailla sivuja, pysähtyä muistelemaan, jatkaa matkaa eteenpäin tai taaksepäin. Kirja ei päästä muistelijaa helpolla. Koska jokainen ihminen on yksilö, tulee jokaisesta kirjasta erilainen.

Muistin herättäjänä toimivat Ari Vitikaisen piirtämät kuvat, joita saa halutessaan värittää.

– Esimerkiksi mummo ja lapsenlapsi voivat värittää kuvia yhdessä.

Ella Karttunen

Valmiit otsikot helpottavat kirjan täyttämistä. Yksi osio käsittelee maailman muuttumista.
Valmiit otsikot helpottavat kirjan täyttämistä. Yksi osio käsittelee maailman muuttumista.

Liitteenä on myös hoitotahtolomake

Kirjoituksia pystyy täydentämään elämänohjeilla, muistoilla ja valokuvilla. Lopussa on kohta, johon voi kirjata elämän loppuvaiheen päätökset esimerkiksi hautajaisjärjestelyjä koskien. Liitteenä on myös leikattavissa oleva hoitotahto.

– Oli haastavaa muotoilla mahdollisimman hienovaraisesti elämän loppuvaiheeseen liittyvät päätökset. Itsestäni on lohdullista ajatella elämää päivänä: kaikki on mahdollista ja mitä tahansa saattaa tapahtua. Päivään voi mahtua iloa ja surua. Päivän päätteeksi on illalla mukava mennä tyytyväisenä levolle ja käydä nukkumaan.

Apuna 30 koelukijaa

Omakustanteena ilmestynyt teos on Hohenthalin ensimmäinen julkaisu. Pitkään rekisteröitynä jalkojenhoitajana työskennellyt Hohenthal valmistui vuosi sitten sosionomiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta. Kirja syntyi opinnäytetyön yhteydessä.

– Prosessi kesti kaikkineen kolme vuotta.

Nimi juontaa Hohenthalin jo edesmenneen ystävän Erkki Sandbergin (1934–2013) runosta Se kulkee.

Hohenthal sai muistelukirjan tekemiseen apua asiakkailtaan, ystäviltään ja kotkalaisilta palvelutalojen asukkailta.

–  Apunani oli 30 koelukijaa, joiden palautteen pohjalta kirja on tehty.

Hohenthal kertoo, että tärkeä tukija kirjoitusprosessissa oli kotkalainen kirjailija Irja Sinivaara, joka kirjoitti samaan aikaan uusinta Tuulen alla -romaaniaan. Vuosi sitten ilmestynyt teos on kuvaus hoivakodissa asuvasta yli 90-vuotiaasta Sannista.

– Hänen kirjansa ja tämä työ kävelevät käsi kädessä.

Ella Karttunen

Kirjan tekemiseen kului kolme vuotta. Susanna Hohenthalin apuna oli 30 koelukijaa. Koelukijoina toimivat hänen asiakkaansa, ystävänsä ja kotkalaisten palvelutalojen asukkaat.
Kirjan tekemiseen kului kolme vuotta. Susanna Hohenthalin apuna oli 30 koelukijaa. Koelukijoina toimivat hänen asiakkaansa, ystävänsä ja kotkalaisten palvelutalojen asukkaat.

Toimii myös muisteluvälineenä

Hohenthalin mukaan kirja toimii myös muisteluvälineenä. Sitä tullaan käyttämään muistityön tukena Kumppanuustalo Viikarin kanssa toteutettavassa yhteistyöprojektissa.

– Myös Ekami käyttää Aikakärriä opetusmateriaalina lähihoitajaopiskelijoille.

Teoksen virallinen julkistustilaisuus pidetään Kotkan kirjaston toisen kerroksen stagella 24. syyskuuta. Kirja on myytävänä Kotkan Suomalaisessa kirjakaupassa ja Reuna-kustantamossa Myllykoskella. Teosta voi myös ostaa suoraan tekijältä.

Uusimmat uutiset