Elokuva-arvostelu: Kypsä ja hallittu esikoinen

Lady Bird (Yhdysvallat, 2017). Ohjaus ja käsikirjoitus: Greta Gerwig.

Itsensä uudelleennimennyt Lady Bird (Saoirse Ronan) tuntee itsensä hieman tukalaksi omissa nahoissaan, kuten kuka tahansa teini-ikäinen. Hän häpeää alemman keskiluokkaista kotiaan ja haaveilee huippuyliopistoon siirtymisestä, vaikka on valmis tekemään hyvin vähän stipendin saavuttamiseksi. Tulevaisuus on pelottava ja ihmeellinen tie, jonka virstoina on ensimmäisiä kertoja.

Äiti (Laurie Metcalf) tuntuu vain aina valittavan, vaikka Lady Bird tunteekin tämän rakkauden. Paras ystävä Julie (Beanie Feldstein) tarjoaa kamaluudelle myötäkärsijää, ainakin siihen saakka kun kuvioihin saadaan poikaystävä tai paremmissa piireissä pyöriviä koulukavereita.

Katsojan altistuu väistämättä empatikivuille, kun Lady Bird saa niskaansa kaiken sen mitä aikuistuminen tuo mukanaan.

Näyttelijänä uransa aloittaneen Greta Gerwigin esikoiselokuva on vaikuttavan hallittu ja kypsä. Se ei tunnu vain oman teiniaikaisen päiväkirjan pöllyttämiseltä, vaan on hyvin tarkanäköinen monimuotisten ihmiskokemusten suhteen.

Lady Bird on hahmona kipinöivä dynamo. Saoirse Ronan tekee upean työn pitääkseen katsojan otteessaan. Se ei ole helppoa, kun kyseessä on jääräpäisen individualistinen nuori nainen, joka on niin sokaistunut tulevaisuuden haaveista, ettei aina muista matkalla mukana olevia läheisiä.

Katsojan altistuu väistämättä empatikivuille, kun Lady Bird saa niskaansa kaiken sen mitä aikuistuminen tuo mukanaan. Katkeransuloisesti Gerwig tiivistää ihmiselämän ensimmäisen kriisin ihanuuden ja kamaluuden. |

Hyvää: Näyttelijät. Väkevä ja lämminhenkinen käsikirjoitus.Huonoa: -Erityistä: Keräsi viisi Oscar-ehdokkuutta: Paras elokuva, paras ohjaus, paras käsikirjoitus, paras naispääosa (Ronan) ja paras naissivuosa (Metcalf).

Luetuimmat