Valon ja pimeyden esseitä

Liisa Enwald ja Esko Karppanen: Auringon tanssi, pimeän pidot. Robustos. 2017.

Kokoelman alaotsikkona on ”Esseitä pääsiäisestä ja keväästä”. Teksteissä kosketellaan pimeyden välttämättömyyttä ja valon voittoa luonnossa ja taiteessa, eritoten kotimaisessa lyriikassa ja laulurunoudessa.

Laajassa esseessä ”Taiteilija kärsivänä Kristuksena” Esko Karppanen käsittelee taiteilijan tehtävää valon tuojana, illusionistina. Eino Leinon näytelmässä Sota valosta Väinämöinen joutui viettämään yön Pohjolan tuvassa voittaakseen valon takaisin ihmisille. Kristus meni Tuonelaan, Orfeus Manalaan, Väinämöinen Pohjolaan; taitelija joutuu sielun pimeyteen voidakseen luoda illuusioita eli taidetta.

Toinen Leino-essee käsittelee poliittista pasifisti-messiasta ja itseuhrin välttämättömyyttä jotta ihmiskunta pelastuisi. Leinolla tällainen henkilö on Lemmes näytelmässä Karjalan kuningas. Tarinan läpi loistaa Leinon oma pasifismi, jota aikakauden myllerrykset vahvistivat entisestään.

Esseessä ”Laulu on linnun pesä” Liisa Enwald tutkii lintuaihetta virsirunoudessa ja laululyriikassa Topeliuksesta ja Erkosta Bellmaniin saakka. Runouden kääntäjän ja laulajan perehtynyt teksti antaa tutuille lauluille uutta syvyyttä. Lukiessa tekee mieli laulaa. Kunnes Lasse Heikkilän runonsäkeen kohdalla on pakko nauraa: ”… Vielä veisaa västäräkki kerran/kunniaksi Herran virren ihanan./ Ja se laulaa lailla leijonan.”

Enwaldin ”Aurinkolaulu”-esseessä analysoidaan kiinnostavasti Leonard Typön virttä ”Aurinkomme ylösnousi”. Ihmeellistä ja onnekasta, että tämä aistivoimainen runo otettiin vuoden 1986 virsikirjaan, josta niin moni runollinen ilmaisu karsittiin asiallisen selkokielisyyden tieltä.

Karppasen ”Kylvötöissä ja elopellolla — pääsiäisateria ja puutarhuri” alkaa kotoisasti vuodenkierron ja maatöiden tarkastelulla mutta vie nopeasti lukijan keskelle syvintä eksistentiaalista ahdistusta: sen siemenen tuskaan, joka kylväjän kädestä sinkoutui kuivalle maalle ja nääntyy tuottamatta hedelmää.

Juha Mannerkorven Kylväjä lähti kylvämään sanoittaa tätä toivotonta kapinaa: ”Pellossas oli kalliovöitä./ Tiesit sen. Siis sinkoamaas/ katso, kylväjä, kättesi töitä!/ Oudosti ohjasit soudantaas.”

Kirjassa tarkastellaan valon, pimeyden ja kevään teemaa useiden muidenkin runoilijoiden tuotannossa. Lukija saa nauttia huolellisesta taustoituksesta ja asiantuntevasti tarjoillusta tiedosta.

| Ritva Hellsten

Hyvää: Paneutuvaa, yllättävää, kliseitä karttavaa analyysiä. Houkuttelee lukemaan lisää.

Huonoa: -

Erityistä: Kirjoittajat ovat aiemmin julkaisseet yhdessä kaksi jouluaiheista esseekokoelmaa.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.