Kymmenen pientä vaeltajaa

Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi. Tammi 2017. 270 s.

Crime Time

Kymmenen pientä vaeltajaa

Jari Järvelän neljäs jännäri vie Korsikalle Euroopan vaativimmalle vaellusreitille. GR20:n vain harvat ovat selvittäneet loppuun saakka. Järvelä on yksi heistä.

Reitin moninaisten haasteiden kuvaaminen luo tarinaan vahvaa autenttisuuden tuntua. Raapivat piikkipensaat, jalkojen hiertymät, mustelmat ja ruhjeet, pelottavat nousut ja laskut ja lämpötilojen suuret vuorokausivaihtelut piinaavat vaeltajia. Joka päivä on ylitettävä itsensä ja tsempattava metri metriltä eteenpäin. Jano ja nälkä vaivaat koko ajan.

Onneksi Järvelä on satsannut henkilö- ja miljöökuvaukseen niin, että tarina kantaa.

Henkistä kestävyyttä verottavat vielä uhkaavasti käyttäytyvät vuoripaimenet ja unimetsästäjiksi kutsutut naiset, joiden kohtaaminen ennustaa kuolemaa. Kuolema onkin matkalla alati läsnä.

Salaperäinen herra Pohjoinen on valinnut parin viikon patikointireissulle 10 elämässään epäonnistunutta surkimusta, jotka on houkuteltu mukaan miljoonan euron palkinnolla. Se jaetaan vaelluksesta selvinneiden kesken.

Tuttuako? Agatha Christien klassikko Eikä yksikään pelastunut on saanut Järvelän käsittelyssä uudet vaatteet, joita hän on tuunannut vielä James Dickeyn Syvä joki -jännärin uhkaavilla mieshahmoilla.

Se ken tulee viimeiseksi on pastissi, jonka alkulähteet voi tunnistaa monista sisällöllisistä ja rakenteellisista viittauksista. Tosin kirjan takakansi paljastaa ne jo ennen lukemista. Paljastus lienee tarkoitettu houkutukseksi ja laadun takeeksi, mutta se vie lukijalta oivaltamisen ilon ja romuttaa pastissin idean.

Onneksi Järvelä on satsannut henkilö- ja miljöökuvaukseen niin, että tarina kantaa. Väsyneiden vaeltajien käyttäytyminen synnyttää paikoin oivaltavaa tilannekomiikkaa. Naisten rooli kasvaa kirjan edetessä, mikä onnistuneesti rikkoo tuttuja kuvioita.

Loppuratkaisukin yllättää.

Laaja henkilögalleria jähmettää valitettavasti tarinaa, kuten jo Christiellä. Pienemmällä henkilömäärällä tarinan intensiteetti olisi kasvanut ja pastissin kehykset väljentyneet.

| Sisko Nampajärvi

Hyvää: Kauhua ja jännitystä jylhissä maisemissa. Kansanperinnettä ja historiaa mukana. Kiinnostavia ihmiskohtaloita.

Huonoa: Liikaa päähenkilöitä.

Erityistä: Raportti Järvelän omasta GR20-reissusta löytyy Suomen Kuvalehdestä 38/2011. Mielenkiintoista verrata romaaniin.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.