Suku on paras

Miika Nousiainen: Juurihoito. Otava 2016. 332 s.

Miika Nousiaisen vuonna 2011 julkaistu romaani Metsäjätti kuvasi tehostamisen ja irtisanomisten kurimukseen joutunutta metsäteollisuuspaikkakuntaa ja sen ihmisiä. Tummanpuhuva tarina oli tulvillaan hyytävän todellista ajankuvaa ahneen pörssiyhtiön armoilla kamppailevista pienistä ihmisistä.

Kirjailijan viimesyksyinen teos, Juurihoito, sukeltaa syvälle sekin, mutta ajankohtaispainotus on hiukan pienempi. Juurihoidon ytimessä ovat identiteetin, alkuperän, eriarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden painavat teemat.

Henkilöhahmot ovat valloittavan liioiteltuja, mutta silti todellisia.

Nousiaisella lähes tavaramerkiksi nousseen kahden kertojan mallin puhujina ovat tällä kerralla mainosalalla työskentelevä Pekka sekä hammaslääkärin työlle ajatuksensa ja elämänsä omistanut Esko.

Lääkäri-potilas suhteen lisäksi miehiä yhdistää sukulaisuus. Heillä on yhteinen, lastensa elämästä aikaisin häipynyt isä. Kaksikko lähtee jäljittämään tuntematonta isää, ja useampiin maanosiin vievä reissu kasvattaa sisarusparvea vielä kolmella.

Nousiaisen lämpimän humoristinen ote kantaa koko tarinan läpi. Henkilöhahmot ovat valloittavan liioiteltuja, mutta silti todellisia. Kirjoittaja on tavoittanut herkullisesti esimerkiksi omaan hammaslääketieteen kuplaansa juuttuneen Eskon sekä karua kieltä ja roisia asennetta suosivan ruotsinsuomalaisen Sarin ajatusmaailmat ja puhetavat.

Tarina on tulvillaan tunteita: isän ikävää, sisarusten välistä lämpöä ja jopa yllättävällä taholla virinnyttä rakkautta. Yksityisemmistä tunnesfääreistä noustaan onneksi myös yleisemmälle tasolle, kun pohditaan vaikkapa maahanmuuttajiin ja alkuperäiskansoihin liittyviä kysymyksiä.

Myös hyvä- ja huono-osaisuuden sekä oikeudenmukaisuuden teemat jäävät vaivaamaan lukijan mieltä pitkäksi aikaa.

|

Marjo Jääskä

Hyvää: Tarina säilyttää jäntevyytensä loppuun asti.

Huonoa: Välillä lähestytään rajaa, jossa sanailu muuttuu kekseliäästä kikkailevaksi.

Erityistä: Tarina pääsi näyttämölle tuoreeltaan. Kantaesitys oli Kansallisteatterissa syksyllä 2016.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.