Kirja-arvio: Antti Hyyrysen esikoisromaani on visuaalisesti vahva toimintafantasia – Stam1nan laulaja-kitaristi kirjoittaa ihmisen upottavaa sujuvaa epookkia lähitulevaisuudesta maapallolla

Toni Härkönen

Antti Hyyrysen esikoiskirja ilmestyy myös äänikirjana, jonka hän äänitti Miitri Aaltosen kanssa. – Kokemus oli erikoinen ja oman dialogin lukemisesta tuli lopuksi skitsofreeninen fiilis. Harmi, ettei ollut lukemisen ohella aikaa kuvittaa tekstisisältöä ja rakentaa sille tunnelmoivaa äänimaisemaa.
Antti Hyyrysen esikoiskirja ilmestyy myös äänikirjana, jonka hän äänitti Miitri Aaltosen kanssa. – Kokemus oli erikoinen ja oman dialogin lukemisesta tuli lopuksi skitsofreeninen fiilis. Harmi, ettei ollut lukemisen ohella aikaa kuvittaa tekstisisältöä ja rakentaa sille tunnelmoivaa äänimaisemaa.

Antti Hyyrynen: Viimeinen Atlantis. Like 2020, 348 s.

Antti Hyyrysellä on aina ollut sanottavaa. Lemiläisen metalliyhtyeen Stam1nan laulaja-kitaristi on antanut haastatteluja medialle, kirjoittanut kolumneja lehtiin ja laatinut laululyriikat bändin biiseihin. Niitä yhdistävät rohkeus ja suorasukaisuus mielipiteissä. Hyyrynen ei pitele kynttiläänsä vakan alla.

Stam1na on suosittu bändi, mutta metallimusiikilla on vain rajallinen kuulijakunta jopa Suomessa, ja sama koskee Hyyrysen medianäkyvyyttäkin. Romaani on muusikolle uusi formaatti ja tuonee uutta yleisöä, sillä esikoiskirjan Viimeinen Atlantis perusteella hän liikkuu elementissä kuin kala vedessä.

Debyyttiromaani on ilmestyskirjamainen näkemys ihmiskunnasta, maapallosta ja näiden kohtalosta. Hyyrynen kertoo muutaman ihmisen ja rakkaustarinan kautta, miltä tulevaisuus näyttää, jos nykyinen meno, kuluttaminen ja vähät välittäminen ilmastosta sekä ympäristöstä, saa vielä jatkua.

Kirjan päähenkilö on suomalais-virolainen mainosvideoiden ohjaaja, maailmankansalainen, joka on palaamassa isänsä luokse Ouluun ja unelmaduuniin, kun globaali kehityskulku puuttuu peliin. Mies ei pääse Suomeen, vaan ajautuu monista syistä ja tapaamansa lentoemännän kanssa pakolaisleireille ensin Islantiin ja myöhemmin Etelä-Eurooppaan.

Viimeinen Atlantis on pariskunnan Amok-juoksu.

Like

5764615.jpg

Viimeinen Atlantis on Stam1nan neljäs, helmikuussa 2010 julkaistu studioalbumi. Romaanin lukijan ei tarvitse tuntea metalliyhtyeen musiikkia eikä levytyshistoriaa, mutta kirjan tarina löytyy ikään kuin ranskalaisina viivoina albumikaimalta, ja kirjan luku- ja väliotsikointi hyödyntävät biisien nimiä.

Kirjan näkökulmasta albumi on merkittävä paitsi palkittujen kulutuskriittisten sanoitusten myös sen ilmaisun vuoksi. Ennen Viimeistä Atlantista Hyyrysen laululyriikka oli hakkaavaa, iskevää ja varsin kryptistä, mutta sillä albumilla hän kasvoi kirjallisesti, lavensi alaansa, löysi sekä teeman että äänen.

Jälkiviisaasti on helppoa kuulla riveiltä ja niiden väleistä, että romaanikirjailijahan se niissä huutaa.

Kirjailija ei keksi maailmaa uudelleen, vaan raportoi saarnaamatta asioista, mikä helpottaa lukijaa nielemään apokalypsin nikottelematta.

Maapallo mullistuu monin tavoin Hyyrysen romaanissa, ja sijaiskärsijänä on ongelmat aiheuttanut ihminen. Kirja on tyylilajiltaan realistista science fictionia: fantasiatarina sijoittuu määrittelemättömään lähitulevaisuuteen, mutta sen todellisuuden tunnistaa vaivatta.

Kirjailija ei keksi maailmaa uudelleen, vaan raportoi saarnaamatta asioista, mikä helpottaa lukijaa nielemään apokalypsin nikottelematta.

Minut Hyyrynen koukutti heti avauskappaleessa, jossa bisnes- ja ihmiseliitti bilettää, kun lanseeraa seuraavaa kampanjaansa. Tokiolaisen pilvenpiirtäjän yläkerroksesta tuntui olevan suora kulttuurinen yhteys muinaisen Rooman ylhäisön bakkanaaleihin, joissa keskeinen sisältö on oma erinomaisuus ja vieraantuminen tavan kansasta.

Entinen ja fiktiivinen tulevaisuus tuntuu aika ajankohtaiselta nytkin.

Media näyttää pakolaisleirejä uutisissa päivittäin, mutta ne jäävät hyväosaisille varmasti pääasiassa vieraiksi. Hyyrysen näyssä leirikurjalistoa ovat juuri hyväosaiset, joiden eloonjäämiskamppailua ja vaiheita Viimeinen Atlantis tarkastelee.

Ironisesti, vähän kuin elokuvassa Blade Runner, jossa sankari ja heila kyllä jäävät elämään ja pelastuvat, mutta maailmaan, jossa elinkelpoiset alueet ovat harvassa.

Hyyrynen on koulutukseltaan ohjaaja. Viimeinen Atlantis on kirjoitettu esteettisesti ja visuaalisesti.

Kirjan loihtimissa näkymissä on paljon elokuvallisuutta, ja mieleen nousee useita leffadystopioita, mutta kirjallisena viittauksena myös Tom Wolfen aikalaisromaani Turhuuksien rovio, jossa eliitin jäsen joutuu mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Esikoiskirjailija tietää, että sinne matkaamme kaikki, eliittiä tai ei.

Petteri Värtö

Kirja

Hyvää/Kehitettävää/Erityistä

Hyvää: Esteettinen ja saarnaamaton näkymä kehitteillä olevaan globaaliin katastrofiin.

Kehitettävää: Vakava teema jää osin verhon taakse, viittauksenomaiseksi, ja vaatii lukijalta paljon.

Erityistä: Stam1nan albumi Viimeinen Atlantis ilmestyy uusittuna versiona yhtä aikaa kirjan kanssa.

Uusimmat uutiset