Ruusutarhoja ja yksinäisiä saarnipuita

Satu Laatikainen, Jukka Laine & Henry Väre: Iskelmäkasvio. Metsäkustannus 2017, 151 sivua.

Ruusutarhoja ja yksinäisiä saarnipuita

Kirjan tekeminen kasveista suomalaisten iskelmien sanoituksissa on todellinen älynväläys. Mukaan valikoituneet 60 kasvia on järjestetty aakkosjärjestykseen, mistään kattavasta historiasta ei siis ole kyse.

Ryhmittely kasvilähtöisesti kasvupaikan mukaan tai sanoituslähtöisesti aiheiden tai iskelmälajien mukaan olisi saattanut tuottaa jännittävämmän ja jäntevämmän lopputuloksen.

Paria nuukahdusta lukuun ottamatta kasviesittelyt antavat lyhyinäkin luontevan asiallisesti perustietoa.

Esipuheessa tekijät kertovat luovansa laululyriikkaan ”keveähköjä katsauksia”. Niinpä monien kasvien kohdalla kerrataan säveltäjien, sanoittajien ja laulajien muuta urahistoriaa sen sijaan, että paneuduttaisiin käsiteltävän iskelmän sanoitukseen, sävelmään ja tulkintaan.

Musiikkihistorialliseen osuuteen olisikin toivonut suomalaisen viihdemusiikkihistorian asiantuntijaa, nyt ”armoitetun musiikinystävän” Satu Laatikaisen sujuvasanaiset tekstiosuudet jäävät syvemmän erittelyn sijaan enimmäkseen luettelomaisen ”keveähköiksi” esittelyiksi, kun tietosanakirjamaisesti on vain maininta laulusta, kasvista, tekijöistä ja esittäjästä. Parhaiten hän onnistuu vertaillessaan saman iskelmän eri tulkintoja ja samasta kasvista tehtyjä eri iskelmiä.

Tekstinäytteitä sanoituksien niistä säkeistä, joissa aiheena oleva kasvi mainitaan, on vain harvoja. Juuri Iskelmäkasvion tietosanakirjamaisuus olisi ehdottomasti vaatinut säenäytteet jokaisen kasvin yhteyteen. Kirjan loppuun on liitteeksi laitettu luettelo tekstissä mainituista iskelmistä, mutta juuri tietokirjamaisuuden vuoksi varsinainen asiayhteys olisi ollut oikea paikka näille tiedoille.

Paria nuukahdusta lukuun ottamatta kasviesittelyt antavat lyhyinäkin luontevan asiallisesti perustietoa. Valokuvissa on sopivasti vaihtelua lähikuvista maisemakuviin. Muu kuvitus vanhoine radioineen ja useimmiten toki musiikkiin liittyvine vuosikymmenten takaisiin mainoskuvineen sekä sinne tänne laatikoihin laitetut tekstinostot vaikuttavat täytetavaralta ja syövät kasvikuvien vaikuttavuutta.

| Eeva Kurki

Hyvää: Uusi näkökulma viihdemusiikin historiaan.

Huonoa: Sanoitusten lattea käsittely.

Erityistä: Aiheyhdistelmä.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.