”Lapsena limsaa sai vain kerran vuodessa juhannuksena” — Vellamon muisteluryhmässä luodaan tarinoita museon esineille, joita saa myös koskea

Virtaa Vellamosta -ryhmä kokoaa laukun, joka on kiertävä pienoisnäyttely. Laukkuun tulee esimerkiksi lottapuku, jota halukkaat saavat sovitella. Ryhmää vetävä museolehtori Maarit Laitala palkittiin perjantaina vuoden 2019 Muistiystävällisestä teosta.

Raimo Eerola

Vanhojen muisteleminen on hauskaa. Kuvassa Virtaa Vellamosta -ryhmän vakiokävijät Pirjo Sinivaara, Eeva-Liisa Hokkanen, Helena Suomalainen ja Risto Hokkanen.
Vanhojen muisteleminen on hauskaa. Kuvassa Virtaa Vellamosta -ryhmän vakiokävijät Pirjo Sinivaara, Eeva-Liisa Hokkanen, Helena Suomalainen ja Risto Hokkanen.

Iloinen puheensorina kantautuu opetustila Kaijasta Merikeskus Vellamon käytävälle. Muisteloryhmä Virtaa Vellamosta on koolla ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Tällä kertaa aiheena ovat vanhat valokuvat Kotkasta ja pula-ajan esineistö.

Pöydän päässä istuva Risto Hokkanen pyörittelee käsissään vanhaa limsapulloa, joka on herättänyt ryhmäläisissä paljon muistoja. Pullon kaulaan on kiinnitetty lappu, johon osallistujat ovat kirjanneet lapsuuteensa liittyviä tarinoita. Yksi tarina kertoo, että 1950-luvulla limsaa sai juoda vain kerran vuodessa juhannuksena.

Täällä jokainen ihminen ja tarina on arvostettu. Kaikille avoimessa ryhmässä ei korosteta, onko joku muistisairas vai ei. — Paula Tommola

— Limonadi oli harvinaista herkkua. Toisaalta ennen meillä oli kaikkea paljon vähemmän kuin nyt, joten emme odottaneetkaan enempää. Meille riitti se, mitä meillä oli ja olimme siihen tyytyväisiä, Hokkanen pohtii.

Vastapäätä istuva Kris van den Bergh kertoo, ettei hän saanut lapsena juoda limsaa lainkaan.

— Äitini olisi sitä mieltä, hapot ovat huonoksi vatsalle, joten saimme vain rypälemehua.

Vuoden Muistiystävällinen teko

Keskustelu- ja muisteluryhmä on toiminut Merikeskus Vellamossa vuodesta 2014 lähtien. Viikoittaisia kokoontumisia pidetään keväisin ja syksyisin kuukauden jaksoissa. Syys–lokakuussa tapaamisia on vielä kolme.

— Ryhmässä katsellaan vanhoja kuvia ja esineitä tai käydään näyttelyissä. Joskus lauletaan ja aina keskustellaan, Kymenlaakson museon intendentti ja museolehtori Maarit Laitala kuvailee.

Laitala on ollut toiminnassa mukana alusta asti. Hänet palkittiin perjantaina vuoden 2019 Muistiystävällisestä teosta. Kotkan Hyörypanimolla järjestetyssä muistiseminaarissa jaetun kunniakirjan myönsi Kotkan seudun muistiyhdistys ry.

— Tunnustus tuntuu tosi hyvälle. Ihmisten kohtaaminen on tämän työn suola. Tulee hyvä mieli ja onnistumisen tunne, kun ihmiset rupeavat ryhmässä keskustelemaan, Laitala sanoo.

Raimo Eerola

Museolehtori Maarit Laitala Kymenlaakson museosta palkittiin perjantaina Vuoden 2019 Muistiystävällisestä teosta.
Museolehtori Maarit Laitala Kymenlaakson museosta palkittiin perjantaina Vuoden 2019 Muistiystävällisestä teosta.

Museolehtori on näyttelijä ja opettaja

Laitala on työskennellyt Kymenlaakson museossa 1990-luvun alusta lähtien. Museolehtorina hän aloitti Vellamossa vuonna 2004.

— Nuorempana halusin ensin näyttelijäksi ja sitten opettajaksi. Museolehtorina voin tehdä kumpaakin. Jo opiskeluaikana päätin, että minusta tulee museoammattilainen.

Palkitsemisperusteluissa Laitalaa kiiteltiin positiivisesta ja muistisairasta arvostavasta asenteesta, joka on tuonut ryhmäläisille hyvää mieltä ja arkipäivän piristystä. Kotkan seudun muistiyhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Paula Tommola korostaa osallistavan toiminnan merkitystä.

— Muistisairaalle ihmiselle on tärkeää, että hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan asioihin. Täällä jokainen ihminen ja tarina on arvostettu. Kaikille avoimessa ryhmässä ei korosteta, onko joku muistisairas vai ei, toisena vetäjänä toimiva Tommola toteaa.

Laitala nyökyttelee vieressä. Hän sanoo, ettei edes tiedä, ketkä ovat tulleet mukaan muistiyhdistyksen kautta tai kuka on lukenut tapahtumasta lehdestä.

Raimo Eerola

Kris van den Bergh, Helena Savolainen ja Timo Savolainen tutkivat vanhoja valokuvia ja lehtiä. Pöydän päässä on muistityöntekijä Paula Tommola.
Kris van den Bergh, Helena Savolainen ja Timo Savolainen tutkivat vanhoja valokuvia ja lehtiä. Pöydän päässä on muistityöntekijä Paula Tommola.

Yhdessä muistellessa asiat jäävät mieleen

Vuosi sitten eläkkeelle jäänyt Tommola työskenteli aiemmin Kymenlaakson muistiluotsityöntekijänä. Nyt hän on paikalla muistiyhdistyksen edustajana.

— Tärkeää tässä on ihmisten tapaaminen ja ylipäänsä sosiaalinen puoli. Tapaamisessa syntynyt hyvä mieli saattaa kantaa seuraavaan päivään asti.

Muistiyhdistyksen kautta keskusteluryhmän löysi Helena Suomalainen, joka on ollut mukana ensimmäisestä tapaamisesta lähtien.

— Olen syntynyt vuonna 1938, joten minua kiinnostavat vanhat asiat. Kun asioita muistellaan yhdessä, ne palautuvat paremmin mieleen, Suomalainen toteaa.

Ryhmässä kohdataan ihminen, ei sairautta

Lähes Vellamon naapurissa asuvat Risto ja Eeva-Liisa Hokkanen liittyivät porukkaan pari vuotta sitten luettuaan tapahtumasta lehtijutun.

— On kivaa muistella vanhoja. Täällä saa uusia näkökulmia asioihin, mutta voi myös kertoa omia tarinoita, Risto Hokkanen sanoo.

Samassa pöydässä istuva Pirjo Sinivaara kertoo, että hänellä todettiin muistisairaus pari vuotta sitten. Keskusteluryhmä on tarjonnut hänelle tärkeää vertaistukea.

— Täällä kohdataan ihminen, ei sairautta. Ryhmässä voi puhua vapautuneesti. Olen viihtynyt todella hyvin, Sinivaara kiittelee.

Raimo Eerola

Kotkan seudun muistiyhdistyksen varapuheenjohtaja Paula Tommola sanoo, että kaikille avoimessa ryhmässä ei korosteta, onko joku muistisairas vai ei.
Kotkan seudun muistiyhdistyksen varapuheenjohtaja Paula Tommola sanoo, että kaikille avoimessa ryhmässä ei korosteta, onko joku muistisairas vai ei.

Matkalaukku kiertää hoivakoteja

Laitala sanoo, että muistelu ja muistaminen liittyvät olennaisella tavalla museon toimintaan. Museoiden tehtävänä on kulttuuriperinnön säilyttäminen tuleville sukupolville. Laitalan mukaan tarinointi on osa tätä.

— Kun museoon tulee esine, sen ympärille halutaan rakentaa tarina, joka välitetään ihmisille. Esimerkiksi nyt ryhmässä tutkitut esineet ovat sellaisia, joilla ei ole vielä tarinoita. Täällä luomme niille sellaisia, Laitala sanoo ja näyttää ryhmäläisten inhokiksi ja suosikiksi nimeämää Arabian Myrna-kahvikuppia.

Ryhmässä syntyneiden muistojen pohjalta kootaan laukku, jossa on Kotkaan liittyviä esineitä ja tarinoita. Ensi keväänä valmistuvan lainalaukun tarkoituksena on lähteä kiertämään hoivakoteihin sekä kerhojen ja yhdistysten muistiryhmiin. Laukkua voidaan käyttää myös opetusmateriaalina.

Lottapukua saa sovitella

Laukkuun pakataan vanhoja elintarvikepakkauksia, valokuvia, astioita ja vaatteita. Koska esineet kuuluvat niin sanottuun opetuskokoelmaan, niitä saa kosketella ja pyöritellä.

— Nämä eivät ole museoesineitä, joten lotta-asun voi vaikka pukea päällensä, Laitala sanoo.

Tommolan mielestä on tärkeää, että matkalaukkua on kokoamassa myös muistisairaita ihmisiä.

— He pystyvät antamaan oman tarinansa, joka jää elämään.

Virtaa Vellamosta -keskusteluryhmä kokoontuu seuraavan kerran tiistaina 24. syyskuuta kello 10. Tuolloin tutustutaan Tahdon! Rakkauden tarinoita -näyttelyyn.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset