KIRJA-ARVOSTELU: Mikko Mannonen kirjoitti tulkintansa kotkalaisuudesta — ”Ei ihan paska”, totesi kriitikko, joka nauroi

Mikko Mannonen: Käet taskus — kotkalaist kiältä ja miältä. 64 s. Omakustanne 2019.

Kimmo Seppälä

Mikko Mannonen on kotkalainen kynänkäyttäjä ja lauluntekijä. Hän on kirjoittanut myös Kymen Sanomissa julkaistuja novelleja.
Mikko Mannonen on kotkalainen kynänkäyttäjä ja lauluntekijä. Hän on kirjoittanut myös Kymen Sanomissa julkaistuja novelleja.

Kirja sai minut nauramaan ääneen pari kertaa. Se osoittaa, että pakinakokoelman tyyppinen julkaisu on ainakin jossain suhteessa onnistunut. Vai pitäisikö todeta kotipaikkakunnan mielenlaadun mukaan, että ei ihan paska!

Kotkalaisen Mikko Mannosen pieni kokoelma on hengeltään erittäin paikallinen. Se uppoaa sellaisiin lukijoihin, jotka innostuvat ja jopa kiivailevat paikallisen puhekielen ilmenemismuodoista, huvittuvat kuvittelemaan täkäläiset ihmiset vähän erilaisiksi kuin muut ja mahdollisesti viihtyilevät modernissa kotiseutuviitekehyksessä.

Niinpä ei kannata tuhlata ruutia inttelemällä, ovatko kaikki murremuodot oikein.

Hauskimmillaan kertoessaan sattumuksista

Mannonen kirjoittaa kiälestä ja miälestä eli kotkalaisesta murteesta ja mentaliteetista. ”Mikäli kyseessä olisi vakavasti otettava teos, edustaisi se tyyliltään kai sosiolingvistiikkaa, ollaanhan läpi teoksen tiukasti puhutun kielen sekä sosiaalisten suhteiden ja kontekstien äärellä”, hän esittelee johdannossa.

Kirjoittajan esittely käyköön viestistä, että ainakaan liian vakavasti kokoelmaa ei pidä ottaa. Niinpä ei kannata tuhlata ruutia inttelemällä, ovatko kaikki murremuodot oikein. Varmasti ne ovat riittävän oikein — ja vähintään voi väittää, että joku ihan oikea paikallinen puhuu niin. Ehkä kielen piirteiden kuvailussa ei kuitenkaan ole järin paljon uutta ja yllättävää.

Hauskimmillaan Mannonen on kertoessaan pienistä sattumuksista. Voi olla, että tapaukset ovat tosia. Mutta vaikka eivät olisikaan, niistä on tunnistettavissa ihmisten perustyyppejä. Tässä tarinaniskennässä Mannonen saa inkuttajien, jahkaajien, valittajien, itsensä ja muiden vähättelijöiden, paremmin tietäjien ja ihmettelijöiden puheen korvissa kuuluvaksi.

Kokoelmaan taisi olla jäämässä tyhjiä sivuja. Niinpä kirjan lopussa on muutama Mannosen Kotka-aiheinen laulu. Luettuina ne jäävät aika yhdentekeviksi, ainakin jos vertailuparina on vaikkapa pilkkalaulukisassa livenä kuullut esitykset. Sitä paitsi tällaiset rallit tahtovat ajan kuluessa väljähtyä.

Hyvää: Sattumuksista kertovat jutut naurattavat.

Huonoa: Laulutekstit eivät oikein toimi luettuina. Ne pitää nauttia esityksinä.

Erityistä: Loppusanoissa kirjoittaja lähettää vielä terveisiä äidinkielen opettajalleen, joka kannusti kirjoittamaan.

Luetuimmat